Uusi työväenluokka? Identiteetin ja toiseuden representaatiot vuosituhannen vaihteen kotimaisissa dokumenttielokuvissa Työväenluokka ja Joutilaat

Abstract

Tarkastelen Pro gradu -tutkielmassani suomalaisen työväenluokkaisten nuorten miesten representaatioita kahdessa vuosituhannen vaihteen jälkeen ilmestyneessä kotimaisessa dokumenttielokuvassa; Susanna Helken ja Virpi Suutarin ohjaamassa elokuvassa Joutilaat (2001) sekä Veikko Aaltosen ohjaustyössä Työväenluokka (2004). Tutkin, miten työstä, työttömyydestä ja yhteiskuntaluokasta puhutaan ja mikä elokuvien kerronnan mukaan on niiden merkitys näiden nuorten elämässä.

Keskeisten käsitteiden, kuten identiteetin, toiseuden ja kunnioitettavuuden avulla pureudun nuorten miesten kokemukseen omasta positiostaan suhteessa esimerkiksi ammatillisiin ja paikallisiin yhteisöihin. Työelämässä ja taloudessa tapahtuneet nopeat muutokset ja niiden luoma pysyvä epävarmuuden tila työmarkkinoilla toimivat kerronnan kontekstina, ja vertailukohtana toimii edellisten sukupolvien tiiviimpi yhteisöllisyys ja vakaampi asema. Saavuttaakseen sosiaalista liikkuvuutta nuorten on kartutettava erilaisia abstraktin pääoman muotoja, jotka nykyisillä työmarkkinoilla toimivat vaihdon välineenä työpanoksen ja taloudellisen pääoman lisäksi.

Dokumenttielokuvaan liittyy vahvoja ennakkokäsityksiä. Dokumenttielokuvan luonnetta ja sen problemaattista todellisuussuhdetta avaavan moodijaottelun avulla käsiteltävien elokuvien yhtäläisyydet ja eroavaisuudet saavat merkityksiä. Suhteutettaessa elokuvat työväenluokan elokuvallisen representoinnin traditioon huomataan, että ne sekä uudistavat että uusintavat perinteisiä representaatioita ja merkityksen muodostamisen tapoja. Kotimaisessa dokumenttielokuvassa on havaittavissa selkeä trendi, jossa kuvataan työelämään ja sosiaaliseen asemaan liittyviä piirteitä. Tähän trendiin asettuvat myös Joutilaat ja Työväenluokka. Asettamalla kohde-elokuvat etnografisen dokumenttielokuvan perinnettä vasten havaitaan, että niiden kertomisen tavat mahdollistavat vastaanoton kokemuksellisuuden ja kansallisen kertomuksen kautta. Elokuvat tuottavat yhteistä kulttuurista muistia.

Tutkielman keskeiset havainnot liittyvät identiteettiä määrittävien piirteiden limittäisyyteen, dokumenttielokuvan sijoittumiseen faktan ja fiktion rajalle sekä siihen, että elokuvien vastaanotto kytkeytyy tiukasti kansalliseen kulttuuriin, sen puhetapoihin ja kaanoneihin.

Asiasanat: dokumenttielokuva, työväenluokka, luokka, identiteetti, toiseus