Pystyvyysuskon, työolotekijöiden ja koetun hyvinvoinnin väliset yhteydet suomalaisilla johtajilla

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella suomalaisten johtajien työolotekijöiden yhteyksiä koettuun hyvinvointiin. Lisäksi tutkittiin johtajien kokemaa pystyvyysuskoa sekä sen suoraa yhteyttä koettuun hyvinvointiin että muuntavaa roolia työolotekijöiden ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin JD­R (Job Demands­Resources) -mallia, jonka mukaan työolotekijät ovat jaettavissa työn vaatimuksiin ja voimavaroihin. Lisäksi malli olettaa, että työn vaatimukset johtavat työpahoinvointiin, kun taas voimavarat ylläpitävät työssä koettua hyvinvointia. Tutkimuksessa tarkasteltiin kolmea työn vaatimustekijää (työn määrällistä ylikuormitusta, henkilökohtaista vastuuta ja työpaikan ihmissuhdeongelmia) sekä kahta voimavaratekijää (hallinnan tunnetta ja myönteistä työpaikan ilmapiiriä). Psyykkistä hyvinvointia tutkittiin psyykkisen stressin, työn imun ja elämäntyytyväisyyden avulla.

Tutkimusaineisto perustui 1 301 suomalaisen johtajan kyselyvastauksiin. Johtajista oli naisia liki 30 % ja miehiä 70 %. Vastanneiden keski-ikä oli 46,1 vuotta. Kyselyyn vastanneista 42 % oli alimman tason, 26 % keskitason ja 32 % ylimmän tason johtajia. Yli 70 % johtajista oli yksityisen työnantajan palveluksessa.

Hierarkkisten regressioanalyysien tulokset osoittivat oletuksen mukaisesti, että työn vaatimusten kokeminen oli yhteydessä erityisesti pahoinvointiin (psyykkiseen stressiin) ja voimavarojen kokeminen puolestaan hyvinvointiin (työn imuun ja elämäntyytyväisyyteen). Lisäksi ne, joilla oli vahva pystyvyysusko, kokivat enemmän työn voimavaroja ja hyvinvointia ja vähemmän työn vaatimuksia ja pahoinvointia, mikä myös oli oletuksen mukainen tulos. Pystyvyysuskolla oli myös lievä muuntava rooli työn määrällisen ylikuormituksen ja psyykkisen stressin välillä. Kuitenkaan vahva pystyvyysusko ei näyttänyt suojaavan psyykkiseltä stressiltä tilanteessa, jossa työn määrällistä kuormitusta koettiin paljon. Tämä havainto oli oletusten vastainen.

Tehdyn tutkimuksen perusteella olisi hyvä pyrkiä vähentämään työn vaatimustekijöitä ja samalla lisäämään työn voimavaroja työpaikoilla, sillä näin voitaisiin edistää työntekijöiden kokemaa psyykkistä hyvinvointia ja vähentää heidän kokemaansa stressiä. Myös pystyvyysuskon hyvinvointia edistävä rooli olisi hyvä ottaa huomioon esimerkiksi työhönotossa tai työtehtäviä määriteltäessä.

Avainsanat: pystyvyysusko, työn vaatimukset ja voimavarat, psyykkinen stressi, työn imu, elämäntyytyväisyys, johtajat