Vapaaehtoinen yksilöllinen eläkevakuutus sijoituskohteena vakuutuksenottajan näkökulmasta
PURTTU, ANU (2007)
2007
Vakuutustiede - Insurance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16847
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16847
Tiivistelmä
Perinteisesti vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen on nähty kytkeytyvän varsin kiinteäksi osaksi kokonaiseläketurvaa. Viimeaikainen kehitys vakuutussektorilla, mm. pankkien perustamien henkivakuutusyhtiöiden mukaantulo, on johtanut kuitenkin siihen, että vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen voidaan yhä enenevässä määrin katsoa kilpailevan muiden sijoituskohteiden (mm. suorien osake- ja obligaatiosijoitusten, sijoitusrahastojen ja pankkitalletusten) kanssa kotitalouksien varallisuudesta.
Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimii vakuutusalan kehittelemä Taloudellisen turvallisuuden 4-portainen malli. Tutkielman tavoitteena on löytää vastaukset kolmeen eri tutkimusongelmaan: Mitkä ovat vapaaehtoisen eläkevakuutussopimuksen keskeisimmät ominaispiirteet? Miten vapaaehtoisen eläkevakuutuksen nettotuotto määräytyy? Minkälainen sijoituskohde vapaaehtoinen eläkevakuutus on verrattuna suoraan rahastosäästämiseen? Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen, ja siinä yhdistyy sekä vakuutustieteellisen- että oikeustieteellisen tutkimuksen piirteitä.
Vapaaehtoisessa yksilöllisessä eläkevakuutussopimuksessa on kyse sidotusta pitkäaikaissäästämisestä, johon liittyy huomattava verotuksellinen kannustin. Vapaaehtoista yksilöllistä eläkevakuutusta voidaan pitää myös joustavana sijoitusmuotona. Vakuutetun kuolemaan liittyvä varojen menettämisen riski vähentää vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen houkuttelevuutta sijoituskohteena.
Lähtökohtaisesti eläkevakuutussäästön arvonkehitykseen vaikuttavat joko vakuutusyhtiön korkotuotot (laskuperustekorkoinen eläkevakuutus) tai vakuutukseen valitut sijoituskohteet (sijoitussidonnainen eläkevakuutus). Eläkevakuutus voi olla myös em. tuottomuotojen yhdistelmä. Lisäksi ns. kuolevuushyvitys on eläkevakuutuksen tuottoa kartuttava elementti. Toisaalta, vakuutusmaksuista veloitettavilla tekijöillä (kustannuskuormitus ja mahdollinen henkivakuutusmaksu) on huomattava vaikutus vakuutussäästölle kertyvään tuottoon.
Vertailtaessa vapaaehtoista yksilöllistä eläkevakuutusta suoraan rahastosäästämiseen, käytetyt näkökulmat ovat: käyttötarkoitus, tuotonmuodostus, vaivattomuus, kulurakenne, likviditeetti, sijoitukseen liittyvät riskit ja niiden hallinta sekä verokohtelu. Sijoituskohteiden väliltä on löydettävissä sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia. Monissa kohdin sijoitussidonnainen eläkevakuutus ja suora rahastosäästäminen ovat verrattavissa toisiinsa.
Asiasanat: eläkevakuutus, sijoituskohde, vakuutuksenottaja, vapaaehtoinen eläkevakuutus, yksilöllinen eläkevakuutus
Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimii vakuutusalan kehittelemä Taloudellisen turvallisuuden 4-portainen malli. Tutkielman tavoitteena on löytää vastaukset kolmeen eri tutkimusongelmaan: Mitkä ovat vapaaehtoisen eläkevakuutussopimuksen keskeisimmät ominaispiirteet? Miten vapaaehtoisen eläkevakuutuksen nettotuotto määräytyy? Minkälainen sijoituskohde vapaaehtoinen eläkevakuutus on verrattuna suoraan rahastosäästämiseen? Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen, ja siinä yhdistyy sekä vakuutustieteellisen- että oikeustieteellisen tutkimuksen piirteitä.
Vapaaehtoisessa yksilöllisessä eläkevakuutussopimuksessa on kyse sidotusta pitkäaikaissäästämisestä, johon liittyy huomattava verotuksellinen kannustin. Vapaaehtoista yksilöllistä eläkevakuutusta voidaan pitää myös joustavana sijoitusmuotona. Vakuutetun kuolemaan liittyvä varojen menettämisen riski vähentää vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen houkuttelevuutta sijoituskohteena.
Lähtökohtaisesti eläkevakuutussäästön arvonkehitykseen vaikuttavat joko vakuutusyhtiön korkotuotot (laskuperustekorkoinen eläkevakuutus) tai vakuutukseen valitut sijoituskohteet (sijoitussidonnainen eläkevakuutus). Eläkevakuutus voi olla myös em. tuottomuotojen yhdistelmä. Lisäksi ns. kuolevuushyvitys on eläkevakuutuksen tuottoa kartuttava elementti. Toisaalta, vakuutusmaksuista veloitettavilla tekijöillä (kustannuskuormitus ja mahdollinen henkivakuutusmaksu) on huomattava vaikutus vakuutussäästölle kertyvään tuottoon.
Vertailtaessa vapaaehtoista yksilöllistä eläkevakuutusta suoraan rahastosäästämiseen, käytetyt näkökulmat ovat: käyttötarkoitus, tuotonmuodostus, vaivattomuus, kulurakenne, likviditeetti, sijoitukseen liittyvät riskit ja niiden hallinta sekä verokohtelu. Sijoituskohteiden väliltä on löydettävissä sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia. Monissa kohdin sijoitussidonnainen eläkevakuutus ja suora rahastosäästäminen ovat verrattavissa toisiinsa.
Asiasanat: eläkevakuutus, sijoituskohde, vakuutuksenottaja, vapaaehtoinen eläkevakuutus, yksilöllinen eläkevakuutus