Ranskan kansalliset intressit Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
LEMOLA, NONNA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LEMOLA, NONNA
2000
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-01-12Sisällysluettelo
TIIVISTELMÄ 1.JOHDANTO 1 2. TUTKIMUSONGELMA JA TYÖN RAKENNE 3 3. EUROOPPALAISEN YHTEISTYÖN HISTORIALLINEN KEHYS 5 3.1. EUROOPAN TILANNE TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEEN 5 3.2. EUROOPAN INTEGRAATION SYNTY JA KEHITYS 6 3.2.1. Schuman-suunnitelma ja Saksan kysymys 6 3.2.2. Euroopan poliittisen yhteistyön synty 7 3.3. PUOLUSTUSYHTEISTYÖ 10 3.3.1. Pléven- ja Fouchet-suunnitelmat 11 4. POLIITTINEN REALISMI 15 4.1. POLIITTINEN REALISMI KANSAINVÄLISEN POLITIIKAN TIETEENALALLA 15 4.2. REALISMI HANS MORGENTHAUN MUKAAN 16 4.3. VALTA HANS MORGENTHAUN MUKAAN 19 4.4. PERINTEISEN REALISMIN KRITIIKKI JA REALISMIN UUDET TULKINNAT 21 4.4.1. Neorealismi 22 4.4.2. Kritiikki Waltzia kohtaan - strukturalistinen realismi 23 5. KANSALLINEN INTRESSI 26 5.1. KANSALLINEN INTRESSI JA ARVOT 26 5.2. KANSALLISEN INTRESSIN LUOKITTELU 27 5.3. KANSALLINEN INTRESSI ULKOPOLIITTISESSA PÄÄTÖKSENTEOSSA 29 5.4. REALISTISEN INTRESSI-KÄSITTEEN KRITIIKKI 30 6. RANSKAN ULKO- JA TURVALLISUUSPOLIITTINEN LINJA JA ERITYISPIIRTEET 33 6.1. RANSKAN ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA 33 6.2. ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKAN ERITYISPIIRTEET 35 6.2.1. Kansallinen puolustus 35 6.2.2. Ranskan ja Saksan yhteistyö ja ristiriidat 37 6.2.3. Ranskan entiset siirtomaat 38 6.2.4. Sisäpolitiikka 41 7. RETORIIKKA 42 7.1. MITÄ ON RETORIIKKA? 42 7.2. UUSI RETORIIKKA JA SEN ARGUMENTAATIOTEKNIIKAT 43 7.2.1. Assosiatiivinen argumentointi 46 7.2.2. Dissosiatiivinen argumentointi 53 7.2.3. Argumenttien määrä, paino ja järjestys 54 8. RANSKAN KANSALLISET INTRESSIT EUROOPAN UNIONIN ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKASSA 56 8.1. MAASTRICHTIN SOPIMUS 56 8.2. AMSTERDAMIN SOPIMUS 59 8.2.1. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekomenettely 60 8.2.2. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelu ja täytäntöönpano 70 8.2.3. Kriisinhallinta ja yhteinen puolustuspolitiikka 76 9. JOHTOPÄÄTÖKSET 84 LÄHDELUETTELO 89
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -työ analysoi Ranskan kansallisia intressejä Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tarkastelu painottuu turvallisuuspolitiikkaan. Tämän pro gradu työn analyyttisin osuus keskittyy Amsterdamin sopimuksen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevaan osaan. Analyysissä tarkastellaan Ranskan kansallisia intressejä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehityksessä kolmen kysymyksen kautta. Ensimmäinen kysymys tarkastelee yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekomenettelyä, toisessa kysymyksessä tarkastellaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoa ja kolmannessa kysymyksessä käsitellään yhteisen puolustuksen kehittämistä. Lähtökohtana on se oletus, että Ranskan intresseissä on yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen niin, että se voi samanaikaisesti edistää myös kansallisia intressejään.
Pro gradu -työn menetelmällisen viitekehyksen muodostaa Chaïm Perelmanin uusi retoriikka. Uuden retoriikan argumentaatiotekniikkojen avulla analysoidaan Ranskan ulkopoliittisten johtajien puheita Amsterdamin sopimukseen johtaneen hallitustenvälisen konferenssin ajalta maaliskuulta 1996 kesäkuuhun 1997.
Ranskan intressit Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa, mistä syystä Euroopan unionia koskeva historiallinen katsaus, samoin kuin Ranskan ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityispiirteisiin keskittyvä osio ovat myös tärkeitä tämän pro gradu -työn kannalta.
Analyysi osoitti, että Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kehittynyt suurilta linjoilta Ranskan intressien mukaisesti ja näin ollen Ranska on pystynyt samalla edistämään myös omia intressejään. Pienemmissä kysymyksissä Ranka on joutunut perääntymään asettamistaan tavoitteista monissa tapauksissa niin, että Ranska olisi ollut valmis menemään pidemmälle kuin Euroopan unionin päätös. Ranska on toiminut tähän asti hyvin aktiivisesti Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä ja varmasti tulee jatkamaan aktiivista toimintaa myös tulevaisuudessa.
Pro gradu -työn menetelmällisen viitekehyksen muodostaa Chaïm Perelmanin uusi retoriikka. Uuden retoriikan argumentaatiotekniikkojen avulla analysoidaan Ranskan ulkopoliittisten johtajien puheita Amsterdamin sopimukseen johtaneen hallitustenvälisen konferenssin ajalta maaliskuulta 1996 kesäkuuhun 1997.
Ranskan intressit Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa, mistä syystä Euroopan unionia koskeva historiallinen katsaus, samoin kuin Ranskan ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityispiirteisiin keskittyvä osio ovat myös tärkeitä tämän pro gradu -työn kannalta.
Analyysi osoitti, että Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kehittynyt suurilta linjoilta Ranskan intressien mukaisesti ja näin ollen Ranska on pystynyt samalla edistämään myös omia intressejään. Pienemmissä kysymyksissä Ranka on joutunut perääntymään asettamistaan tavoitteista monissa tapauksissa niin, että Ranska olisi ollut valmis menemään pidemmälle kuin Euroopan unionin päätös. Ranska on toiminut tähän asti hyvin aktiivisesti Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä ja varmasti tulee jatkamaan aktiivista toimintaa myös tulevaisuudessa.