Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • In English
Trepo
  • Suomeksi
  • In English
  • Kirjaudu
Näytä viite 
  •   Etusivu
  • Trepo
  • Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto
  • Näytä viite
  •   Etusivu
  • Trepo
  • Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto
  • Näytä viite
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

D-DIMEERIN KÄYTTÖ TROMBOEMBOLISTEN SAIRAUKSIEN DIAGNOSTIIKASSA

JOKINIITTY, ANTTI (2011)

 
Avaa tiedosto
gradu05100.pdf (266.4Kt)
Lataukset: 



JOKINIITTY, ANTTI
2011

Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-16
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21596
Tiivistelmä
Keuhkoembolia (KE) ja syvä laskimotukos (SLT) ovat yleinen ja vaikeasti diagnosoitava ongelma päivystystilanteessa. Tromboembolisten sairauksien (VTE) ilmaantuvuus on noin 1–2 / 1 000 asukasta/vuosi. Oireet ovat epäspesifisiä, sopivat useaan eri tilaan ja ovat erotusdiagnostisesti hankalia.  Keuhkoembolia on uusista tutkimus- ja hoitomenetelmistä huolimatta yhä suuren morbiditeetin ja mortaliteetin sairaus (jopa 17,5 %:n kuolleisuus).

Tromboembolisen sairauden diagnosointi ja varhainen hoidon aloitus parantavat potilaiden ennustetta ja vähentävät myöhäiskomplikaatioita. Diagnosoinnin tueksi on kehitetty useita riskiluokitusmenetelmiä, kuvantamistutkimuksia ja laboratoriotestejä. Laboratoriotesteistä stabiilin fibriinin hajoamistuote (P-FIDD) on laajalti käytössä eri päivystyspisteissä.  D-dimeerin pitoisuutta nostavat VTE:n lisäksi useat muut tilat, kuten raskaus, eklampsia, maligniteetit, ikä, traumat, tulehdukselliset sairaudet ja leikkaushoito.  Fibriinin hajoamistuotteiden esiintyminen monissa tiloissa huonontaa D-dimeerin arvoa VTE:n diagnostiikassa.  

Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan VTE:n epidemiologiaa, riskitekijöitä sekä käytössä olevia diagnostisia välineitä ja strategioita. KE:n ja SLT:n hoidon perusteet muodostavat oman lyhyen osion.

Omassa tutkimuksessa selvitimme kahden eri valmistajan D-dimeerin mittaamiseen käytetyn laboratoriotutkimuksen käyttökelpoisuutta VTE:n diagnostiikassa TAYS:n ensiavussa sekä näiden arvoa jatkotutkimusten ohjaajana.

Kliinisessä työssä VTE:n riskiluokitusten käyttö on vähäistä ja tämä näkyy mm. D-dimeerin mittaamisena kohdistamatta sitä potilaan oireisiin ja löydöksiin.  Laboratoriokokeena D-dimeeri on herkkä, mutta sen positiivinen diagnostinen arvo on vähäinen.  Matalan D-dimeerin poissulkuarvo on ehkä suurin kliinikkoa hyödyttävä tieto, erityisesti suuren riskin potilailla.     

Asiasanat:Keuhkoembolia, syvä laskimotukos, diagnostiikka
Kokoelmat
  • Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto [40800]
Kalevantie 5
PL 617
33014 Tampereen yliopisto
oa[@]tuni.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste
 

 

Selaa kokoelmaa

TekijätNimekkeetTiedekunta (2019 -)Tiedekunta (- 2018)Tutkinto-ohjelmat ja opintosuunnatAvainsanatJulkaisuajatKokoelmat

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy
Kalevantie 5
PL 617
33014 Tampereen yliopisto
oa[@]tuni.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste