LASTEN OTSALOHKOLÄHTÖISTEN EPILEPSIOIDEN SEKÄ NREM-UNEN AIKANA ESIINTYVIEN PARASOMNIOIDEN EROTUSDIAGNOSTIIKKA
LAITINEN, RIIKKA (2010)
LAITINEN, RIIKKA
2010
Lääketiede - Medicine
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21131
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21131
Tiivistelmä
Tausta:
NREM-unen aikaiset parasomniakohtaukset ja yölliset otsalohkoperäiset epilepsiakohtaukset ovat usein vaikeasti erotettavissa. Toisinaan diagnoosi on tarpeen varmistaa vähintään yhden vuorokauden kestävän video-EEG-rekisteröinnin avulla. Tässä tutkimuksessa on kartoitettu oireyhtymien erotusdiagnostiikan kannalta tärkeitä anamnestisia piirteitä. Lisäksi on paneuduttu oireyhtymien tyyppipiirteisiin ja kohtausoireiden eroavaisuuksiin muun muassa video-EEG-rekisteröintejä, kliinisiä kohtauskuvauksia ja sairaskertomuksia tarkastelemalla.
Metodit:
Tutkimusaineisto kerättiin ajanjaksona 01/1990–03/2008 TAYS:n lasten neurologian poliklinikalla otsalohkolähtöisten epilepsioiden vuoksi hoitoa saaneiden (n = 20) ja saman aikavälin NREM-unen parasomnioiden takia tutkittujen potilaiden (n = 13) sairauskertomuksista ja video-EEG-rekisteröinneistä. Tutkimus tehtiin retrospektiivisena, deskriptiivisena tutkimuksena.
Tulokset:
Sukuanamneesi oli positiivinen jokaisella parasomniakohtausoireita saavalla, jolta tieto löytyi. Yhdenkään parasomniapotilaan EEG-rekisteröinnistä ei havaittu poikkeavia löydöksiä. Jos kohtausoireita ilmaantuu sekä unessa että valveilla, on kyse todennäköisemmin epilepsiasta kuin parasomniasta. Jos kohtauksia esiintyy NREM-unen lisäksi myös REM-unen aikana, on kyseessä todennäköisemmin epilepsia kuin parasomnia. Parasmomniakohtauksissa motoristen oireiden laajuus on tyypillisesti maksimissaan alusta alkaen, kun taas epilepsiakohtauksessa liikelaajuus usein kasvaa kohtauksen edetessä. Sekä epilepsiapotilaiden että parasomniapotilaiden ryhmissä kohtausten kesto näyttäisi olevan sitä pidempi, mitä harvemmin kohtauksia esiintyy kuukauden aikana. Parasomnioihin liittyvä ääntely on usein itkua tai puhetta, kun taas epilepsiapotilaiden ääntely on useimmiten maiskuttelua tai örinää.
Johtopäätökset:
Tarkka ja oikein otettu anamneesi saattaa vähentää video-EEG-rekisteröintien tarpeellisuutta NREM-unenaikaisten parasomnioiden ja otsalohkolähtöisten epilepsioiden erotusdiagnostiikassa.
Asiasanat:Yöllinen otsalohkoepilepsia, video-EEG-rekisteröinti, havahtumishäiriöt, uni-valvesiirtymän häiriöt
NREM-unen aikaiset parasomniakohtaukset ja yölliset otsalohkoperäiset epilepsiakohtaukset ovat usein vaikeasti erotettavissa. Toisinaan diagnoosi on tarpeen varmistaa vähintään yhden vuorokauden kestävän video-EEG-rekisteröinnin avulla. Tässä tutkimuksessa on kartoitettu oireyhtymien erotusdiagnostiikan kannalta tärkeitä anamnestisia piirteitä. Lisäksi on paneuduttu oireyhtymien tyyppipiirteisiin ja kohtausoireiden eroavaisuuksiin muun muassa video-EEG-rekisteröintejä, kliinisiä kohtauskuvauksia ja sairaskertomuksia tarkastelemalla.
Metodit:
Tutkimusaineisto kerättiin ajanjaksona 01/1990–03/2008 TAYS:n lasten neurologian poliklinikalla otsalohkolähtöisten epilepsioiden vuoksi hoitoa saaneiden (n = 20) ja saman aikavälin NREM-unen parasomnioiden takia tutkittujen potilaiden (n = 13) sairauskertomuksista ja video-EEG-rekisteröinneistä. Tutkimus tehtiin retrospektiivisena, deskriptiivisena tutkimuksena.
Tulokset:
Sukuanamneesi oli positiivinen jokaisella parasomniakohtausoireita saavalla, jolta tieto löytyi. Yhdenkään parasomniapotilaan EEG-rekisteröinnistä ei havaittu poikkeavia löydöksiä. Jos kohtausoireita ilmaantuu sekä unessa että valveilla, on kyse todennäköisemmin epilepsiasta kuin parasomniasta. Jos kohtauksia esiintyy NREM-unen lisäksi myös REM-unen aikana, on kyseessä todennäköisemmin epilepsia kuin parasomnia. Parasmomniakohtauksissa motoristen oireiden laajuus on tyypillisesti maksimissaan alusta alkaen, kun taas epilepsiakohtauksessa liikelaajuus usein kasvaa kohtauksen edetessä. Sekä epilepsiapotilaiden että parasomniapotilaiden ryhmissä kohtausten kesto näyttäisi olevan sitä pidempi, mitä harvemmin kohtauksia esiintyy kuukauden aikana. Parasomnioihin liittyvä ääntely on usein itkua tai puhetta, kun taas epilepsiapotilaiden ääntely on useimmiten maiskuttelua tai örinää.
Johtopäätökset:
Tarkka ja oikein otettu anamneesi saattaa vähentää video-EEG-rekisteröintien tarpeellisuutta NREM-unenaikaisten parasomnioiden ja otsalohkolähtöisten epilepsioiden erotusdiagnostiikassa.
Asiasanat:Yöllinen otsalohkoepilepsia, video-EEG-rekisteröinti, havahtumishäiriöt, uni-valvesiirtymän häiriöt