Iskemiamuutokset sydänfilmissä sepelvaltimon pallolaajennuksen aikana
KORPI, LASSE (2010)
2010
Lääketiede - Medicine
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-11-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21039
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21039
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli havainnollistaa iskemiamuutoksia sydänfilmissä sepelvaltimon pallolaajennuksen aikana. Sydänlihasiskemian kehittymistä eri iskemia-asteineen ja eri sepelvaltimoiden tukosten tavanomaisia EKG-malleja oli tarkoitus havainnollistaa. Tarkoituksena oli myös testata, miten hyvin EKG:n perusteella voidaan ennustaa, mikä suoni on tukossa. Myös preconditioning-hypoteesia oli tarkoitus testata.
Tutkimusaineisto koostui 17 stabiilia sepelvaltimotautia sairastavasta potilaasta, joille tehtiin normaalia pidempi sepelvaltimon pallolaajennus samalla jatkuvaa EKG:ta rekisteröiden. Kolmelle potilaalle tehtiin pienen tauon jälkeen lisäksi toinen pidennetty pallolaajennus stenttauksen yhteydessä preconditioning-ilmiön havainnollistamiseksi. EKG:n iskemiamuutokset mitattiin, ja potilaat jaettiin EKG:n perusteella neljään ryhmään (proksimaalinen LAD, distaalinen LAD, LCX, RCA) arviodun tukossuonen perusteella. Varjoainelöydöksen avulla arvioitiin, kuinka hyvin tukossuoni löytyi EKG:n avulla.
Tämän tutkimuksen valossa LAD:n, LCX:n ja RCA:n tukokset löytyvät sydänfilmin avulla melko hyvin, mutta LAD:n tukoksen proksimaalisuutta tai distaalisuutta ei pysty luotettavasti arvioimaan EKG:n pohjalta. Myös LCX:n ja RCA:n tukoksen erottaminen toisistaan EKG:n avulla voi olla hankalaa yksilöllisestä sepelvaltimoanatomiasta johtuen. Lateraaliset iskemiamuutokset näyttäisivät viittaavan LCX:n tukokseen. Tutkimus tukee myös preconditioning-hypoteesia.
Asiasanat:sydänlihasiskemia, sydäninfarkti, sepelvaltimoanatomia, pidennetty pallolaajennus, EKG, preconditioning
Tutkimusaineisto koostui 17 stabiilia sepelvaltimotautia sairastavasta potilaasta, joille tehtiin normaalia pidempi sepelvaltimon pallolaajennus samalla jatkuvaa EKG:ta rekisteröiden. Kolmelle potilaalle tehtiin pienen tauon jälkeen lisäksi toinen pidennetty pallolaajennus stenttauksen yhteydessä preconditioning-ilmiön havainnollistamiseksi. EKG:n iskemiamuutokset mitattiin, ja potilaat jaettiin EKG:n perusteella neljään ryhmään (proksimaalinen LAD, distaalinen LAD, LCX, RCA) arviodun tukossuonen perusteella. Varjoainelöydöksen avulla arvioitiin, kuinka hyvin tukossuoni löytyi EKG:n avulla.
Tämän tutkimuksen valossa LAD:n, LCX:n ja RCA:n tukokset löytyvät sydänfilmin avulla melko hyvin, mutta LAD:n tukoksen proksimaalisuutta tai distaalisuutta ei pysty luotettavasti arvioimaan EKG:n pohjalta. Myös LCX:n ja RCA:n tukoksen erottaminen toisistaan EKG:n avulla voi olla hankalaa yksilöllisestä sepelvaltimoanatomiasta johtuen. Lateraaliset iskemiamuutokset näyttäisivät viittaavan LCX:n tukokseen. Tutkimus tukee myös preconditioning-hypoteesia.
Asiasanat:sydänlihasiskemia, sydäninfarkti, sepelvaltimoanatomia, pidennetty pallolaajennus, EKG, preconditioning