Replantaatiot ja revaskularisaatiot TAYS:ssa 01.01.2005-31.05.2008
KATAJAMÄKI, HEINI (2010)
2010
Lääketiede - Medicine
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20965
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20965
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, minkä tyyppisille vammoille ja millaisille potilasryhmille replantaatio- ja revaskularisaatiotoimenpiteitä kannattaa yrittää kalliista operaatiosta ja pitkästä kuntoutusjaksosta huolimatta. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät, kuten sukupuoli tai vammamekanismi, vaikuttavat replantaation tai revaskularisaation onnistumiseen.
Aineistona käytettiin TAYS:ssa 01.01.2005-31.05.2008 replantaatio- tai revaskularisaatiotoimenpiteeseen joutuneiden potilaiden potilaskertomuksia. Tutkimuksen avuksi tehtiin kyselylomake, jossa kysyttiin 12 preoperatiivista, 8 operaatioon liittyvää sekä 10 selviytymiseen ja kuntoutumiseen liittyvää muuttujaa. Saatu aineisto analysoitiin käyttämällä SPSS-ohjelmaa ja tilastollista merkitsevyyttä testattiin käyttämällä Fisherintarkkaa testiä.
Kaikista replantoidui sta ja revaskularisoiduista raajoista tai niiden osista vitaalina säilyi 76 %. Giljotiinimaisten vammojen jälkeen replantaateilla on suurin todennäköisyys selviytyä vitaalina. Giljotiinimaisten vammojen jälkeen 89 %, avulsiovammojen jälkeen 77 %, murskavammojen jälkeen 73 % ja deglovin-tyyppisten vammojen jälkeen 40 % replantaateista säilyi vitaalina. Sukupuolella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta selviytymiseen eikä vammamekanismiin.
Kirurgisten tekniikoiden ja tarkempien leikkausindikaatioiden myötä replantaatioista ja revaskularisaatioista on tullut varteenotettavia vaihtoehtoja primaarisen amputaation ohelle amputaatioiden hoitona.
Asiasanat: Yläraajan amputaatio, vammamekanismi, selviytyminen ja toimintakyky
Aineistona käytettiin TAYS:ssa 01.01.2005-31.05.2008 replantaatio- tai revaskularisaatiotoimenpiteeseen joutuneiden potilaiden potilaskertomuksia. Tutkimuksen avuksi tehtiin kyselylomake, jossa kysyttiin 12 preoperatiivista, 8 operaatioon liittyvää sekä 10 selviytymiseen ja kuntoutumiseen liittyvää muuttujaa. Saatu aineisto analysoitiin käyttämällä SPSS-ohjelmaa ja tilastollista merkitsevyyttä testattiin käyttämällä Fisherintarkkaa testiä.
Kaikista replantoidui sta ja revaskularisoiduista raajoista tai niiden osista vitaalina säilyi 76 %. Giljotiinimaisten vammojen jälkeen replantaateilla on suurin todennäköisyys selviytyä vitaalina. Giljotiinimaisten vammojen jälkeen 89 %, avulsiovammojen jälkeen 77 %, murskavammojen jälkeen 73 % ja deglovin-tyyppisten vammojen jälkeen 40 % replantaateista säilyi vitaalina. Sukupuolella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta selviytymiseen eikä vammamekanismiin.
Kirurgisten tekniikoiden ja tarkempien leikkausindikaatioiden myötä replantaatioista ja revaskularisaatioista on tullut varteenotettavia vaihtoehtoja primaarisen amputaation ohelle amputaatioiden hoitona.
Asiasanat: Yläraajan amputaatio, vammamekanismi, selviytyminen ja toimintakyky