TAYS:ssa vuosina 1992-2007 leikattujen munanjohdinsyöpäpotilaiden ennuste
RANTANEN, HANNA (2010)
2010
Lääketiede - Medicine
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-08-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20940
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20940
Tiivistelmä
Munanjohdinsyöpä on harvinainen ja suhteellisen vähän tutkittu naistentauti, joka muistuttaa etiologialtaan ja taudinkuvaltaan epiteliaalista munasarjasyöpää. Tässä retrospektiivisessä tapaus-verrokkitutkimuksessa kartoitettiin oireiden esiintymistä sekä potilaiden ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä syövän levinneisyyttä, potilaiden ikää ja leikkaustulosta.
Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen päätavoitteena oli vertailla munanjohdinsyövän ja munasarjasyövän ennustetta. Tutkimusaineistona oli 30 Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa vuosien 1992-2007 aikana leikattua munanjohdinsyöpäpotilasta, joille kullekin valittiin verrokiksi leikkausvuodelta, syövän levinneisyysluokalta ja iältään vastaava seroosia munasarjasyöpää sairastava potilas. Potilaiden seuranta-aika, oireet sekä tiedot leikkauksesta ja annetuista hoidoista kerättiin sairauskertomuksista. Tilastollinen analyysi toteutettiin SPSS-ohjelmaa käyttäen.
Tulokset: Potilaiden mediaani-ikä oli 61 ja 64 vuotta. Oireista useimmin esiintyi alavatsakipua; munanjohdinsyöpäpotilailla vuoto-oiretta näytti esiintyvän enemmän kuin verrokeilla, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Syövän levinneisyysluokista stage III oli aineistossa yleisin (45 %). Varhaisvaiheen tautitapauksia (stage I-II) oli kuitenkin suhteellisen paljon, yhteensä 43 %. Leikkaus onnistui täydellisesti 57 ja 70 %:lla potilaista. Hyvä hoitovaste saatiin molemmissa syöpäryhmissä noin 60 %:lla. Munanjohdinsyöpäpotilaiden selviytyminen näyttäytyi tässä tutkimuksessa jonkin verran verrokkeja huonompana: Kaplan-Meier-metodilla laskettu progressiovapaa elinaika oli munanjohdinsyöpäpotilailla 4,75 ja verrokeilla 8 vuotta, mutta tämäkään ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,27).
Päätelmät: Munanjohdinsyöpäpotilaiden ennuste näytti tässä tutkimuksessa munasarjasyöpäryhmään verrattuna hieman huonommalta. Munanjohdinsyöpä saattaisi kuitenkin munasarjasyöpää useammin olla diagnosoitavissa muun muassa vuoto-oireen perusteella jo varhaisemmassa vaiheessa, mikä luonnollisesti parantaa potilaiden kokonaisennustetta. Yleisesti munanjohdinsyöpä muistuttaa taudinkuvaltaan seroosia munasarjasyöpää, eikä progressiovapaassa elinajassa havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Suuremmalla potilasaineistolla ja tarkemmilla seuranta-aikatiedoilla munanjohdin- ja munasarjasyöpäpotilaiden ennustetta voitaisiin luotettavammin vertailla.
Avainsanat: munasarjasyöpä, tapaus-verrokkitutkimus, oireet, seuranta-aika, progressiovapaa elinaika, leikkaustulos
Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen päätavoitteena oli vertailla munanjohdinsyövän ja munasarjasyövän ennustetta. Tutkimusaineistona oli 30 Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa vuosien 1992-2007 aikana leikattua munanjohdinsyöpäpotilasta, joille kullekin valittiin verrokiksi leikkausvuodelta, syövän levinneisyysluokalta ja iältään vastaava seroosia munasarjasyöpää sairastava potilas. Potilaiden seuranta-aika, oireet sekä tiedot leikkauksesta ja annetuista hoidoista kerättiin sairauskertomuksista. Tilastollinen analyysi toteutettiin SPSS-ohjelmaa käyttäen.
Tulokset: Potilaiden mediaani-ikä oli 61 ja 64 vuotta. Oireista useimmin esiintyi alavatsakipua; munanjohdinsyöpäpotilailla vuoto-oiretta näytti esiintyvän enemmän kuin verrokeilla, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Syövän levinneisyysluokista stage III oli aineistossa yleisin (45 %). Varhaisvaiheen tautitapauksia (stage I-II) oli kuitenkin suhteellisen paljon, yhteensä 43 %. Leikkaus onnistui täydellisesti 57 ja 70 %:lla potilaista. Hyvä hoitovaste saatiin molemmissa syöpäryhmissä noin 60 %:lla. Munanjohdinsyöpäpotilaiden selviytyminen näyttäytyi tässä tutkimuksessa jonkin verran verrokkeja huonompana: Kaplan-Meier-metodilla laskettu progressiovapaa elinaika oli munanjohdinsyöpäpotilailla 4,75 ja verrokeilla 8 vuotta, mutta tämäkään ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,27).
Päätelmät: Munanjohdinsyöpäpotilaiden ennuste näytti tässä tutkimuksessa munasarjasyöpäryhmään verrattuna hieman huonommalta. Munanjohdinsyöpä saattaisi kuitenkin munasarjasyöpää useammin olla diagnosoitavissa muun muassa vuoto-oireen perusteella jo varhaisemmassa vaiheessa, mikä luonnollisesti parantaa potilaiden kokonaisennustetta. Yleisesti munanjohdinsyöpä muistuttaa taudinkuvaltaan seroosia munasarjasyöpää, eikä progressiovapaassa elinajassa havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Suuremmalla potilasaineistolla ja tarkemmilla seuranta-aikatiedoilla munanjohdin- ja munasarjasyöpäpotilaiden ennustetta voitaisiin luotettavammin vertailla.
Avainsanat: munasarjasyöpä, tapaus-verrokkitutkimus, oireet, seuranta-aika, progressiovapaa elinaika, leikkaustulos