Short-term neonatal outcomes in late preterm and term infants
MEHTOLA, ANNE (2010)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MEHTOLA, ANNE
2010
Lääketiede - Medicine
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2010-10-12Tiivistelmä
Raskausviikoilla 34 + 0 – 36 + 6 syntyneet lapset määritellään hieman ennenaikaisina syntyneiksi. Hieman ennenaikaisina syntyneiden lasten sairastavuutta ja tehohoidon tarvetta on selvitetty viime vuosina useissa tutkimuksissa etenkin USA:ssa, jossa aihe on hyvin ajankohtainen ja herättää paljon keskustelua. Tutkimuksissa on todettu, että hieman ennenaikaisina syntyneiden lasten sairastavuus mm. hengityskonehoitoa vaativaan hengitysvaikeuteen ja hypoglykemiaan on selkeästi korkeampi kuin täysiaikaisina syntyneiden. Hieman ennenaikaiset lapset tarvitsevat lisäksi täysiaikaisia useammin hoitoa vastasyntyneiden teho-osastolla ja sairaalahoidon kokonaiskesto on pidempi hieman ennenaikaisilla lapsilla. Tutkimusaihe on mielenkiintoinen, sillä on tärkeää kiinnittää huomiota hieman ennenaikaisena syntyneiden lasten ryhmän odotettavissa oleviin komplikaatioihin ja niiden yleisyyteen täysiaikaisena syntyneisiin lapsiin verrattuna. Aiheesta ei ole Suomessa aikaisempia tutkimuksia.
Retrospektiivisessä kohorttitutkimuksessamme selvitimme TAYS:ssa vuosina 2005 – 2007 hieman ennenaikaisena syntyneiden lasten lyhyen aikavälin sairastavuutta, tehohoidon ja hengityskonehoidon tarvetta sekä ensimmäisen sairaalahoitojakson kestoa verrattuna täysiaikaisina syntyneisiin lapsiin. Lisäksi tutkimuksessa etsimme raskauteen ja synnytykseen liittyviä riskitekijöitä, jotka ovat yhteydessä lisääntyneeseen sairastavuuteen hieman ennenaikaisten lasten ryhmän sisällä. Lisäksi kävimme läpi hengityskonehoitoa ja hypoglykemiaa sairastaneiden hieman ennenaikaisesti syntyneiden potilaiden tapauksia tarkoituksenamme selvittää, olisiko synnytysajankohtaa voitu siirtää myöhemmäksi ja tällä tavoin vähentää syntymän jälkeisten ongelmien vaaraa.
Hieman ennenaikaisena syntyneiden lasten kohorttiin otettiin mukaan kaikki yllämainitulla aikavälillä syntyneet hieman ennenaikaiset lapset. Täysiaikaisten lasten kohortti muodostettiin siten, että siihen otettiin mukaan jokaista hieman ennenaikaisena syntynyttä lasta ennen ja jälkeen syntyneet täysiaikaiset lapset. Poissulkukriteerinä tutkimuksesta oli lapsen vaikea anomalia, kuten palleahernia, hydrokefalus tai esofagusatresia. Yhteensä tutkittavia lapsia oli 1892, joista hieman ennenaikaisia oli 704 ja täysiaikaisia 1188. Tutkimuksemme ei aiheuttanut haittaa tutkittaville, sillä se oli epäkokeellinen ja tutkijat ovat vaitiolovelvollisia käsittelemästään aineistosta eivätkä tutkittavien henkilötiedot käy missään vaiheessa julkaisuissa ilmi. Tutkimuksemme on saanut PSHP:n Eettisen toimikunnan hyväksynnän.
Sairauskertomustiedoista kerättiin äidin sairauksia ja raskauden ja synnytyksen kulkua koskevat tiedot. Vastasyntyneistä kerättäviin tietoihin kuuluivat syntymätiedot ja tiedot lapsen ensimmäisestä sairaalahoitojaksosta, mahdollinen hoito ja hoidon kesto vastasyntyneiden tarkkailu- tai teho-osastolla sekä lapsen diagnoosit. Aineistosta kerätyt tiedot tallennettiin Excel-tiedostoon, ja aineistoa analysoitiin SPSS ja R -ohjelmilla käyttäen yleisesti hyväksyttyjä ja kuhunkin analyysitilanteeseen soveltuvia tilastollisia menetelmiä.
Tutkimuksen tulosten mukaan hieman ennenaikaisena syntyneet lapset olivat syntyessään huonokuntoisempia kuin täysiaikaisena syntyneet lapset, sillä heidän Apgar – pisteensä viiden minuutin iässä olivat merkittävästi matalammat ja he tarvitsivat useammin intubaatiota heti syntymän jälkeen. Hieman ennenaikaisten lasten sairastavuus oli merkittävästi korkeampi täysiaikaisina syntyneisiin lapsiin verrattuna, sillä he kärsivät hoitoa vaativasta hypoglykemiasta ja RDS:sta useammin kuin täysiaikaiset lapset ja tarvitsivat täysiaikaisia lapsia useammin ventilaattorihoitoa, antibioottihoitoa ja hoitoa vastasyntyneiden tarkkailu- tai teho-osastolla. Suurempi osuus hieman ennenaikaisista lapsista oli edelleen sairaalahoidossa seitsemän vuorokauden iässä verrattuna täysiaikaisina syntyneisiin lapsiin. Hoidon kesto vastasyntyneiden tarkkailu- ja teho-osastoilla sekä sairaalahoidon kokonaiskesto olivat hieman ennenaikaisilla lapsilla pidemmät kuin täysiaikaisilla lapsilla. Hieman ennenaikaisten lasten keskuudessa lisääntyneeseen sairastavuuteen liittyviä tekijöitä olivat mm. äidin diabetes ja pre-eklampsia, kaksosraskaus sekä syntymä keisarileikkauksella.
Tutkimuksemme vahvuutena voidaan pitää sitä, että tutkimus on toteutettu yhdessä keskuksessa, jolloin kaikki potilaat ovat saaneet samankaltaista obstetrista ja pediatrista hoitoa samanlaisessa ympäristössä ja jolloin on ollut mahdollista tarvittaessa myös tarkastella erikseen yksittäisen potilaan sairauskertomustietoja sekä tieto on ollut mahdollista kerätä luotettavammin ja virheettömämmin monikeskustutkimuksiin verrattuna. Tutkimuksemme toteutusta yhden keskuksen sisällä voidaan toisaalta pitää tulostemme yleistettävyyttä rajoittavana tekijänä ja retrospektiivinen tutkimusasetelma voi mahdollisesti lisätä riskiä aineistossa oleviin virheisiin.
Tutkimuksemme tulokset olivat samansuuntaisia aiheesta aikaisemmin tehtyjen tulosten kanssa ja varmistivat omalta osaltaan käsitystä siitä, että hieman ennenaikaisten lasten sairastavuus on täysiaikaisia korkeampi ja he ovat suuremmassa riskissä joutua tehohoitoon ja ventilaattorihoitoon sekä heidän riskinsä sairaalahoidon pitkittymiseen on suurempi. Hypoglykemiaa sairastaneiden hieman ennenaikaisesti syntyneiden lasten ennenaikainen syntymä johtui puolessa tapauksista synnytyksen spontaanista käynnistymisestä ja noin puolet synnytyksistä käynnistettiin ennenaikaisesti äidin tai lapsen indikaatioilla. Aineistossa oli vain kolme hypoglykemiaan sairastunutta hieman ennenaikaista lasta, joiden ennenaikainen syntymä olisi mahdollisesti pystytty estämään raskautta pitkittämällä. Kaikissa näissä tapauksissa äideillä oli raskausdiabetes ja yksi sikiöistä oli makrosominen, joten on hyvin todennäköistä, että lapset olisivat kärsineet hypoglykemiasta, vaikka raskautta olisi pitkitetty. Ventilaattorihoidossa olleiden hieman ennenaikaisten lasten syntymä johtui spontaanista synnytyksen alkamisesta tai synnytys käynnistettiin äidin tai lapsen indikaatioilla. Ainoastaan yhdessä tapauksessa ennenaikainen syntymä olisi mahdollisesti voitu estää vaarantamatta äidin tai lapsen terveyttä. Tässä tapauksessa synnytys käynnistettiin sikiön makrosomian ja äidin diabeteksen äidille aiheuttaman subjektiivisen epämukavuuden vuoksi lapsivesipiston tuloksen viitattua sikiön keuhkojen kypsyyteen. Lapsi kuitenkin tarvitsi ventilaattorihoitoa syntymän jälkeen, mikä korostaa ennenaikaisena syntyneiden lasten riskiä hengitysvaikeuksiin jopa huolimatta lapsivesipiston tuloksista. Johtopäätöksenä tuloksista voidaan päätellä, että hieman ennenaikaisena syntyneiden lasten ei missään nimessä saa olettaa olevan täysiaikaisten lasten kaltaisia matalan riskin vastasyntyneitä, vaan heidän kehityksellinen ja toiminnallinen epäkypsyytensä ja näin ollen heidän tarpeensa erityiseen huolenpitoon tulee tiedostaa.
Retrospektiivisessä kohorttitutkimuksessamme selvitimme TAYS:ssa vuosina 2005 – 2007 hieman ennenaikaisena syntyneiden lasten lyhyen aikavälin sairastavuutta, tehohoidon ja hengityskonehoidon tarvetta sekä ensimmäisen sairaalahoitojakson kestoa verrattuna täysiaikaisina syntyneisiin lapsiin. Lisäksi tutkimuksessa etsimme raskauteen ja synnytykseen liittyviä riskitekijöitä, jotka ovat yhteydessä lisääntyneeseen sairastavuuteen hieman ennenaikaisten lasten ryhmän sisällä. Lisäksi kävimme läpi hengityskonehoitoa ja hypoglykemiaa sairastaneiden hieman ennenaikaisesti syntyneiden potilaiden tapauksia tarkoituksenamme selvittää, olisiko synnytysajankohtaa voitu siirtää myöhemmäksi ja tällä tavoin vähentää syntymän jälkeisten ongelmien vaaraa.
Hieman ennenaikaisena syntyneiden lasten kohorttiin otettiin mukaan kaikki yllämainitulla aikavälillä syntyneet hieman ennenaikaiset lapset. Täysiaikaisten lasten kohortti muodostettiin siten, että siihen otettiin mukaan jokaista hieman ennenaikaisena syntynyttä lasta ennen ja jälkeen syntyneet täysiaikaiset lapset. Poissulkukriteerinä tutkimuksesta oli lapsen vaikea anomalia, kuten palleahernia, hydrokefalus tai esofagusatresia. Yhteensä tutkittavia lapsia oli 1892, joista hieman ennenaikaisia oli 704 ja täysiaikaisia 1188. Tutkimuksemme ei aiheuttanut haittaa tutkittaville, sillä se oli epäkokeellinen ja tutkijat ovat vaitiolovelvollisia käsittelemästään aineistosta eivätkä tutkittavien henkilötiedot käy missään vaiheessa julkaisuissa ilmi. Tutkimuksemme on saanut PSHP:n Eettisen toimikunnan hyväksynnän.
Sairauskertomustiedoista kerättiin äidin sairauksia ja raskauden ja synnytyksen kulkua koskevat tiedot. Vastasyntyneistä kerättäviin tietoihin kuuluivat syntymätiedot ja tiedot lapsen ensimmäisestä sairaalahoitojaksosta, mahdollinen hoito ja hoidon kesto vastasyntyneiden tarkkailu- tai teho-osastolla sekä lapsen diagnoosit. Aineistosta kerätyt tiedot tallennettiin Excel-tiedostoon, ja aineistoa analysoitiin SPSS ja R -ohjelmilla käyttäen yleisesti hyväksyttyjä ja kuhunkin analyysitilanteeseen soveltuvia tilastollisia menetelmiä.
Tutkimuksen tulosten mukaan hieman ennenaikaisena syntyneet lapset olivat syntyessään huonokuntoisempia kuin täysiaikaisena syntyneet lapset, sillä heidän Apgar – pisteensä viiden minuutin iässä olivat merkittävästi matalammat ja he tarvitsivat useammin intubaatiota heti syntymän jälkeen. Hieman ennenaikaisten lasten sairastavuus oli merkittävästi korkeampi täysiaikaisina syntyneisiin lapsiin verrattuna, sillä he kärsivät hoitoa vaativasta hypoglykemiasta ja RDS:sta useammin kuin täysiaikaiset lapset ja tarvitsivat täysiaikaisia lapsia useammin ventilaattorihoitoa, antibioottihoitoa ja hoitoa vastasyntyneiden tarkkailu- tai teho-osastolla. Suurempi osuus hieman ennenaikaisista lapsista oli edelleen sairaalahoidossa seitsemän vuorokauden iässä verrattuna täysiaikaisina syntyneisiin lapsiin. Hoidon kesto vastasyntyneiden tarkkailu- ja teho-osastoilla sekä sairaalahoidon kokonaiskesto olivat hieman ennenaikaisilla lapsilla pidemmät kuin täysiaikaisilla lapsilla. Hieman ennenaikaisten lasten keskuudessa lisääntyneeseen sairastavuuteen liittyviä tekijöitä olivat mm. äidin diabetes ja pre-eklampsia, kaksosraskaus sekä syntymä keisarileikkauksella.
Tutkimuksemme vahvuutena voidaan pitää sitä, että tutkimus on toteutettu yhdessä keskuksessa, jolloin kaikki potilaat ovat saaneet samankaltaista obstetrista ja pediatrista hoitoa samanlaisessa ympäristössä ja jolloin on ollut mahdollista tarvittaessa myös tarkastella erikseen yksittäisen potilaan sairauskertomustietoja sekä tieto on ollut mahdollista kerätä luotettavammin ja virheettömämmin monikeskustutkimuksiin verrattuna. Tutkimuksemme toteutusta yhden keskuksen sisällä voidaan toisaalta pitää tulostemme yleistettävyyttä rajoittavana tekijänä ja retrospektiivinen tutkimusasetelma voi mahdollisesti lisätä riskiä aineistossa oleviin virheisiin.
Tutkimuksemme tulokset olivat samansuuntaisia aiheesta aikaisemmin tehtyjen tulosten kanssa ja varmistivat omalta osaltaan käsitystä siitä, että hieman ennenaikaisten lasten sairastavuus on täysiaikaisia korkeampi ja he ovat suuremmassa riskissä joutua tehohoitoon ja ventilaattorihoitoon sekä heidän riskinsä sairaalahoidon pitkittymiseen on suurempi. Hypoglykemiaa sairastaneiden hieman ennenaikaisesti syntyneiden lasten ennenaikainen syntymä johtui puolessa tapauksista synnytyksen spontaanista käynnistymisestä ja noin puolet synnytyksistä käynnistettiin ennenaikaisesti äidin tai lapsen indikaatioilla. Aineistossa oli vain kolme hypoglykemiaan sairastunutta hieman ennenaikaista lasta, joiden ennenaikainen syntymä olisi mahdollisesti pystytty estämään raskautta pitkittämällä. Kaikissa näissä tapauksissa äideillä oli raskausdiabetes ja yksi sikiöistä oli makrosominen, joten on hyvin todennäköistä, että lapset olisivat kärsineet hypoglykemiasta, vaikka raskautta olisi pitkitetty. Ventilaattorihoidossa olleiden hieman ennenaikaisten lasten syntymä johtui spontaanista synnytyksen alkamisesta tai synnytys käynnistettiin äidin tai lapsen indikaatioilla. Ainoastaan yhdessä tapauksessa ennenaikainen syntymä olisi mahdollisesti voitu estää vaarantamatta äidin tai lapsen terveyttä. Tässä tapauksessa synnytys käynnistettiin sikiön makrosomian ja äidin diabeteksen äidille aiheuttaman subjektiivisen epämukavuuden vuoksi lapsivesipiston tuloksen viitattua sikiön keuhkojen kypsyyteen. Lapsi kuitenkin tarvitsi ventilaattorihoitoa syntymän jälkeen, mikä korostaa ennenaikaisena syntyneiden lasten riskiä hengitysvaikeuksiin jopa huolimatta lapsivesipiston tuloksista. Johtopäätöksenä tuloksista voidaan päätellä, että hieman ennenaikaisena syntyneiden lasten ei missään nimessä saa olettaa olevan täysiaikaisten lasten kaltaisia matalan riskin vastasyntyneitä, vaan heidän kehityksellinen ja toiminnallinen epäkypsyytensä ja näin ollen heidän tarpeensa erityiseen huolenpitoon tulee tiedostaa.