SYDÄNLEIKKAUSPOTILAAN VERENSOKERITASAPAINON HOITO LEIKKAUSVUOROKAUDEN AIKANA: KOLMEN ERI HOITOPROTOKOLLAN VERTAILU
KANTO, TIMO (2009)
2009
Lääketiede - Medicine
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20349
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20349
Tiivistelmä
Tausta: Tiukan verensokerikontrollin on todettu ehkäisevän kuolleisuutta ja komplikaatioita, kuten infektioita, kriittisesti sairailla potilailla. Osassa tutkimuksista on saatu ristiriitaisia tuloksia ja hoidon turvallisuus on kyseenalaistettu sen lisäämän hypoglykemian riskin myötä. Tässä tutkimuksessa vertailimme kolmea erilaista Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) Sydänkeskuksessa käytössä ollutta sydänleikkausvuorokauden aikaista verensokerin hoitoprotokollaa keskenään ja arvioimme niiden turvallisuutta ja tehokkuutta.
Metodit: Otimme mukaan 156 sydämen ohitusleikkauspotilasta, jotka jaettiin kolmeen potilasryhmään käytetyn protokollan 1, 2 tai 3 mukaisesti. Potilaiden verensokeritasoa pyrittiin pitämään normoglykemisena insuliini-infuusion avulla protokollien mukaisesti. Potilaiden verensokeriarvoja seurattiin säännöllisesti. Verensokeriarvot ja insuliinin tarve kirjattiin ylös. Tutkimus on tyypiltään rekisteritutkimus.
Tulokset: Yhteensä 1 244 verensokeriarvoa analysoitiin. Tutkimuksen pienin verensokeriarvo oli 2,4 mmol/l, joten vakavaa hypoglykemiaa (verensokeriarvo alle 2,2 mmol/l) tutkimuksessa ei esiintynyt. Protokollien 2 ja 3 avulla saavutettiin parempi tehokkuus kuin protokollalla 1. Verensokerimittauksista 66 % protokollassa 2 ja vastaavasti 65 % protokollassa 3 oli tavoitellulla 4-6 mmol/l välisellä verensokeritasolla. Protokolla 1 oli turvallisin, sillä vain 2,7 % verensokerimittauksista oli alle 4 mmol/l, vastaavasti 9,6 % protokollassa 2 ja 13,5 % protokollassa 3.
Johtopäätökset: Tutkimuksen mukaan tiukka verensokerikontrolli insuliini-infuusion avulla protokollan mukaisesti on tehokasta ja turvallista sydänleikkauspotilailla, jos verensokeriseuranta on säännöllistä ja protokolla on oikein suunniteltu.
Avainsanat: Tiukka verensokerikontrolli, hyperglykemia, insuliiniresistenssi, tehokkuus, turvallisuus, hypoglykemia, tehohoito.
Metodit: Otimme mukaan 156 sydämen ohitusleikkauspotilasta, jotka jaettiin kolmeen potilasryhmään käytetyn protokollan 1, 2 tai 3 mukaisesti. Potilaiden verensokeritasoa pyrittiin pitämään normoglykemisena insuliini-infuusion avulla protokollien mukaisesti. Potilaiden verensokeriarvoja seurattiin säännöllisesti. Verensokeriarvot ja insuliinin tarve kirjattiin ylös. Tutkimus on tyypiltään rekisteritutkimus.
Tulokset: Yhteensä 1 244 verensokeriarvoa analysoitiin. Tutkimuksen pienin verensokeriarvo oli 2,4 mmol/l, joten vakavaa hypoglykemiaa (verensokeriarvo alle 2,2 mmol/l) tutkimuksessa ei esiintynyt. Protokollien 2 ja 3 avulla saavutettiin parempi tehokkuus kuin protokollalla 1. Verensokerimittauksista 66 % protokollassa 2 ja vastaavasti 65 % protokollassa 3 oli tavoitellulla 4-6 mmol/l välisellä verensokeritasolla. Protokolla 1 oli turvallisin, sillä vain 2,7 % verensokerimittauksista oli alle 4 mmol/l, vastaavasti 9,6 % protokollassa 2 ja 13,5 % protokollassa 3.
Johtopäätökset: Tutkimuksen mukaan tiukka verensokerikontrolli insuliini-infuusion avulla protokollan mukaisesti on tehokasta ja turvallista sydänleikkauspotilailla, jos verensokeriseuranta on säännöllistä ja protokolla on oikein suunniteltu.
Avainsanat: Tiukka verensokerikontrolli, hyperglykemia, insuliiniresistenssi, tehokkuus, turvallisuus, hypoglykemia, tehohoito.