Otsalohkojen toiminnan arviointi aivovamman jälkeen

Abstract

Otsalohkojen toiminta on edellytys älylliselle ja luovalle toiminnalle. Otsalohkojen koko, sijainti sekä niiden laajat yhteydet muille aivoalueille tekevät otsalohkoista vaurioherkät. Aivovammojen jälkeen ilmenevien käyttäytymiseen ja kognitioon liittyvien ongelmien ajatellaan johtuvan otsalohkojen häiriintyneestä toiminnasta. Otsalohkojen vaurioituessa potilaalle saattaa jäädä neuropsykologisia tai -psykiat-risia oireita, joiden objektiivinen havaitseminen on tärkeää sekä vakuutusoikeudellisten kysymysten, kuntoutuksen että hoidon suunnittelun kannalta. Aina aivovamman jälkioireita ei pystytä objektiivisesti todentamaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää voidaanko otsalohkoja monipuolisesti kuormittavalla reaktioaikatestillä havaita otsalohkojen toimintahäiriö aivovamman jälkioireiden taustalla. Tutkimukseen osallistui 18 aivovammapotilasta, joiden vammat vaihtelivat hyvin lievästä keskivaikeaan. Tutkimus osoitti, että otsalohkoja monipuolisesti kuormittavasta näkötarkkaavaisuustestistä suoriutuminen on heikompaa oireita kokevilla kuin oireettomilla: sekä reaktioajat että virheiden lukumäärä olivat suuremmat oireita kokevilla kuin oireettomilla. Tutkimuksessa käytetty testi erotteli oireettomat oireellisista 62,5 %:n sensitiivisyydellä ja 80 %:n spesifisyydellä reaktioaikojen osalta sekä 82,5 %:n sensitiivisyydellä ja 70%:n spesifisyydellä virheiden osalta. Kun sekä reaktioaika että virheet otettiin huomioon (raja–arvon ylitys joko reaktioajan tai virheiden osalta) sensitiivisyys nousi 100 %:iin ja spesifisyys oli 70%. Arvioitaessa lievän ja keskivaikean aivovamman aiheuttamia pitkäaikaisvaikutuksia kyseinen testi antaa arvokasta lisäinformaatiota perinteiselle neuropsykologiselle tutkimukselle, kuvantamistutkimuksille ja lääkärin tekemälle kliiniselle tutkimukselle.

Avainsanat: reaktioaika, subjektiiviset oireet, toiminnan ohjaus, neuropsykologia