Pneumococcemia in children - a retrospective study before universal pneumococcal vaccinations

Abstract

Streptococcus pneumoniae (pneumokokki) on yleisin bakteeripneumonian ja akuutin otiitin aiheuttaja lapsilla. Pneumokokki voi aiheuttaa myös vakavia invasiivisia infektioita kuten meningiittiä ja sepsistä. Eri tutkimuslähteiden mukaan 18-60 % pneumokokin aiheuttamista verenkiertoon levinneistä infektioista on kuitenkin piileviä, joilla ei ole vakavia tai tiettyyn elimeen paikannettavia oireita. Termillä pneumokokkemia tarkoitetaan juuri tällaista pneumokokin aiheuttamaa piilevää infektiota.Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää veriviljelypositiivisten pneumokokkemiatapausten ilmaantuvuutta ja tunnusomaisia piirteitä verrattuna veriviljelypositiivisiin radiologisesti todennettuihin pneumokokkipneumoniatapauksiin.Tutkimusaineistona käytettiin vuosilta 2001-2010 retrospektiivisesti kerättyjä 105 lapsen potilastietoja. Laboratorion tietokannoista haettiin lapset, joiden veriviljelyssä kasvoi pneumokokki. vastasyntyneet, kirurgiset potilaat, lapset joilla oli vakava perussairaus, ja potilaat joilla todettiin invasiivinen fokus kuten meningiitti, jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Kaikki tutkimuksessa mukana olleet lapset hoidettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan lastentautien klinikassa ja asuivat sairaanhoitopiirin alueella. Pneumonia todettiin 38 potilaalla ja loppuja 67 potilasta käsiteltiin pneumokokkemiatapauksina.Pneumokokkemian vuosittainen ilmaantuvuus oli keskimäärin 2,48 /10 000 asukasta 1-12 kuukauden, 4,96/10 000 13-24 kuukauden ja 1,86/10 000 2-4 vuoden ikäisillä lapsilla. Kaikki pneumokokkemiapotilaat olivat alle kuusivuotiaita. Pneumokokkemiatapauksissa sairaalaan tuloa edeltäneen kuumeilun ja toisaalta myös sairaalassa aloitetun suonensisäinen G-penisilliinihoidon kesto olivat lyhyempiä kuin pneumoniatapauksissa. Sairaalassa tulovaiheen veren leukosyyttiarvo oli suurempi pneumokokkemiapotilailla (keskiarvo 26,6 vs. 21,9 x10E9/L, p=0.012), mutta seerumin CRP-arvo oli suurempi pneumoniapotilailla (keskiarvo 160 vs. 37,4 mg/L, p < 0,001). Toisaalta pneumokokkemiapotilaiden CRP-arvo nousi merkittävästi ensimmäisten sairaalahoitopäivien aikana antibioottihoidosta ja kliinisestä toipumisesta huolimatta. Yleisimmät pneumokokin serotyypit olivat 6B ja 14, jotka aiheuttivat 53,2% pneumokokkemiatapauksista.

Tämän tutkimuksen perusteella pneumokokkemialle tunnusomaisia piirteitä olivat alle kuuden vuoden ikä, nopea kuumeen nousu, korkea veren valkosolumäärä ja vain hieman kohonnut seerumin CRP-arvo sairaalaan tultaessa.Syyskuussa 2010 otettiin 10-valenttinen pneumokokkirokote (Synflorix®) kansalliseen rokotusohjelmaan. Tämä rokote olisi kattanut 82,3% tutkimuksen pneumokokkemiatapauksista.

Avainsanat: Streptococcus pneumoniae, bakteremia, pneumonia