Aivoinfarktista toipumiseen vaikuttavat tekijät
PAUKKUNEN, ANTTI (2013)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PAUKKUNEN, ANTTI
2013
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2013-02-11Tiivistelmä
Embargo 12 kk
Iskeeminen aivoinfarkti on vakava sairaus, jossa vähintään yhden aivoihin verta vievän valtimon virtaus estyy trombin tai embolian vuoksi aiheuttaen paikallisen aivokudoksen hapenpuutteen ja hoidon viivästyessä peruuttamattoman aivokudosvaurion. Sairaus on Suomessa kohtalaisen yleinen, sillä uusia aivoinfarkteja syntyy maassamme vuosittain noin 15 000 kappaletta.
Pitkäkestoinen ja säännöllinen kuntoutus on aivoinfarktista toipumisessa tärkeää. Aivojen toipumiskyky aivoinfarktista perustuu aivojen plastisuuteen eli muovautuvuuteen, mikä tarkoittaa aivojen hermoverkkojen kykyä muodostaa uusia hermosoluyhteyksiä tuhoutuneiden tilalle tai muovata olemassa olevia yhteyksiä kompensoimaan vaurion aiheuttamaa puutosta. Uudisyhteyksien toimintakyvyn vaatimuksena on niiden jatkuva aktivointi, harjaannuttaminen ja muovaaminen. Mahdollisia kuntoutusmenetelmiä ovat esimerkiksi fysio-, puhe- ja toimintaterapia, neuropsykologinen kuntoutus, apuvälineiden käyttö, spastisuuden hoito botuliinitoksiinin avulla ja sopeutumisvalmennus.
Aivoinfarktista toipumista edistäviä tekijöitä on useita. Potilaan perussairauksista munuaisten vajaatoiminta, pienten suonten tauti, aivojen valkean aineen vauriot ja dementia heikentävät aivoinfarktipotilaan ennustetta. Muita heikentyneeseen ennusteeseen liittyviä tekijöitä ovat mm. potilaan vajavaiset sosiaaliset verkostot, depressiotaipumus, alhainen sosioekonominen asema, naissukupuoli, korkea ikä ja aivoinfarktin laajuus. Lisäksi ennusteeseen vaikuttavat potilaan saama akuuttihoito, etenkin liuotushoito, ja jatkohoitona annetun kuntoutuksen määrä ja laatu.
Aivoinfarktipotilaiden koulutustason vaikutusta potilaan ennusteeseen on tutkittu kohtalaisen vähän. Olemassa olevan tiedon perusteella korkea koulutustaso näyttäisi liittyvän parempaan toipumisennusteeseen aivoinfarktista toipumisessa verrattuna potilaisiin, joiden koulutustaso on matala. Niillä lievän tai keskivaikean aivoinfarktin saaneilla potilailla, joilla on korkea koulutustaso, näyttäisi tutkimusten valossa olevan vähemmän aivoinfarktin jälkeistä dementiaa ja kognitiivisia vaikeuksia sekä parempi pitkäaikaisennuste kuin niillä aivoinfarktipotilailla, joiden koulutustaso on matala. Tämä tulos pysyy muuttumattomana, vaikka tutkittavat vakioitaisiin iän, sukupuolen, siviilisäädyn, infarkin vakavuuden ja valkoisen aineen vaurioiden suhteen.
Iskeeminen aivoinfarkti on vakava sairaus, jossa vähintään yhden aivoihin verta vievän valtimon virtaus estyy trombin tai embolian vuoksi aiheuttaen paikallisen aivokudoksen hapenpuutteen ja hoidon viivästyessä peruuttamattoman aivokudosvaurion. Sairaus on Suomessa kohtalaisen yleinen, sillä uusia aivoinfarkteja syntyy maassamme vuosittain noin 15 000 kappaletta.
Pitkäkestoinen ja säännöllinen kuntoutus on aivoinfarktista toipumisessa tärkeää. Aivojen toipumiskyky aivoinfarktista perustuu aivojen plastisuuteen eli muovautuvuuteen, mikä tarkoittaa aivojen hermoverkkojen kykyä muodostaa uusia hermosoluyhteyksiä tuhoutuneiden tilalle tai muovata olemassa olevia yhteyksiä kompensoimaan vaurion aiheuttamaa puutosta. Uudisyhteyksien toimintakyvyn vaatimuksena on niiden jatkuva aktivointi, harjaannuttaminen ja muovaaminen. Mahdollisia kuntoutusmenetelmiä ovat esimerkiksi fysio-, puhe- ja toimintaterapia, neuropsykologinen kuntoutus, apuvälineiden käyttö, spastisuuden hoito botuliinitoksiinin avulla ja sopeutumisvalmennus.
Aivoinfarktista toipumista edistäviä tekijöitä on useita. Potilaan perussairauksista munuaisten vajaatoiminta, pienten suonten tauti, aivojen valkean aineen vauriot ja dementia heikentävät aivoinfarktipotilaan ennustetta. Muita heikentyneeseen ennusteeseen liittyviä tekijöitä ovat mm. potilaan vajavaiset sosiaaliset verkostot, depressiotaipumus, alhainen sosioekonominen asema, naissukupuoli, korkea ikä ja aivoinfarktin laajuus. Lisäksi ennusteeseen vaikuttavat potilaan saama akuuttihoito, etenkin liuotushoito, ja jatkohoitona annetun kuntoutuksen määrä ja laatu.
Aivoinfarktipotilaiden koulutustason vaikutusta potilaan ennusteeseen on tutkittu kohtalaisen vähän. Olemassa olevan tiedon perusteella korkea koulutustaso näyttäisi liittyvän parempaan toipumisennusteeseen aivoinfarktista toipumisessa verrattuna potilaisiin, joiden koulutustaso on matala. Niillä lievän tai keskivaikean aivoinfarktin saaneilla potilailla, joilla on korkea koulutustaso, näyttäisi tutkimusten valossa olevan vähemmän aivoinfarktin jälkeistä dementiaa ja kognitiivisia vaikeuksia sekä parempi pitkäaikaisennuste kuin niillä aivoinfarktipotilailla, joiden koulutustaso on matala. Tämä tulos pysyy muuttumattomana, vaikka tutkittavat vakioitaisiin iän, sukupuolen, siviilisäädyn, infarkin vakavuuden ja valkoisen aineen vaurioiden suhteen.