Hartiadystokia Tampereen yliopistollisessa sairaalassa

Abstract

Tausta ja tavoitteet: Hartiadystokian komplisoima synnytys aiheuttaa usein merkittäviä vaurioita sekä synnyttäjälle että lapselle, mutta hartiadystokiaa ei edelleenkään pystytä riittävällä tarkkuudella ennustamaan. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä riskitekijät ja ultraäänitutkimuslöydökset tällä hetkellä parhaiten ennakoivat hartiadystokiaa sekä sitä, kuinka usein ja minkä vuoksi hartiadystokia johtaa komplikaatioihin.Menetelmät: Tapaus-verrokkitutkimus, johon etsittiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2004-2012 ilmenneet hartiadystokiatapaukset ja valittiin kullekin (N = 152) raskauden keston ja pariteetin suhteen kaltaistettu verrokkisynnytys. Riskitekijöiden ja komplikaatioiden eroja ryhmien välillä verrattiin tilastollisesti. Ultraäänimenetelmien käyttökelpoisuutta selvitettiin ROC-käyrien avulla.Tulokset: Vahvimmat hartiadystokian riskitekijät olivat lapsen syntymäpaino (yli 4 500 g: OR 24,1) ja imukuppisynnytys (OR 5,53). Diabeteksen yleisyydessä kaiken kaikkiaan ei havaittu merkitsevää eroa ryhmien välillä (p = 0,067). Olkahermopunosvaurio todettiin 40 %:ssa hartiadystokiatapauksista. Ultraäänidiagnostiikan avulla saavutettiin parhaimmillaan 25 %:n sensitiivisyys ja 98 %:n spesifisyys hartiadystokian suhteen.Johtopäätökset: Raskausdiabeteksen merkitys riskitekijänä saattaa olla aiempaa vähäisempi, mikä voi johtua raskausdiabeteksen hyvästä hoidosta ja synnytyksen huolellisesta suunnittelusta. Ultraäänen ja kliinisten riskitekijöiden avulla pystytään jossain määrin ennustamaan hartiadystokiaa, mutta nykymenetelmien tarkkuus jää edelleen epätyydyttäväksi. Keisarileikkaus uhkaavan hartiadystokian vuoksi saattaa olla perusteltu, mikäli ultraäänellä määritetty sikiön vatsanympäryksen ja biparietaalimitan erotus (AD-BP) ylittää 25 mm (NNT = 57) tai AC:BP -suhde on vähintään 4,05 (NNT = 56).

Avainsanat: obstetrinen ultraääni, Erbin pareesi, raskausdiabetes, riskitekijät