Invasiivisten sikiötutkimusten aiheuttamien sikiömenetysten esiintyvyys Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2000-2009
VEIJANEN, MINNA (2013)
2013
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-01-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23259
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23259
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa käsiteltiin odottavia äitejä, joille oli tehty Tays: ssa vuosien 2000-2009 aikana invasiivinen sikiödiagnostinen tutkimus ja joiden raskaus oli toimenpiteen jälkeen myöhäisemmässä raskauden vaiheessa päättynyt sikiön menetykseen. Jokaiselle näistä äideistä satunnaisesti kaltaistettiin 3 verrokkia niistä odottajista, joilla ei toimenpiteen jälkeistä komplikaatiota ilmennyt. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka suuri riski sikiön menetykselle invasiivinen sikiötutkimus on, ja mitkä tekijät mahdollisesti assosioituvat näihin menetyksiin.
Vuosien 2000-2009 aikana Tays: ssa tehtiin 3507 invasiivista sikiötutkimusta, joista istukkabiopsioita oli 1039 ja lapsivesipunktioita 2468. Aineiston joukossa oli 34 sikiön menetystä. Näistä 29 tapahtui ennen raskausviikkoa 24. Tapauskohtaisen tarkastelun jälkeen todettiin, että punktion jälkeisiä, ilman muuta lääketieteellistä selitystä jääneitä sikiön menetyksiä oli kaiken kaikkiaan 17, joista 11:ssa oli tehty lapsivesipunktio ja lopuissa istukkabiopsia.
Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella voidaan katsoa että invasiivisissa sikiötutkimuksissa on noin 0,5 %:n riski sikiön menetykselle. Toimenpidekohtaisesti lapsivesipunktiossa riskiprosentti on 0,4 % ja istukkabiopsiassa 0,6 %. Nämä arvot vastaavat melko lailla kansainvälisissä tutkimuksissa saatuja arvoja sekä aiempia kliiniseen kokemukseen perustuvia arvioita. Saaduista tuloksista ei noussut esiin sellaisia postpunktionalisiin menetyksiin liittyviä riskitekijöitä, joilla olisi tilastollista merkitsevyyttä. Äidin iän, äidin painoindeksin ja aiempien keskenmenojen voidaan tämän tutkimuksen perusteella katsoa olevan mahdollisesti myötävaikuttavia tekijöitä menetyksille. Tulevaisuudessa halutessa tarkemmin selvitellä edellä mainittujen tai joidenkin muiden tekijöiden vaikutusta postpunktionalisten menetysten esiintyvyyteen on aiheellista tehdä uusi suurempaan aineistoon pohjautuva tutkimus.
Avainsanat: Istukkabiopsia, lapsivesipunktio, postpunktionalinen komplikaatio, keskenmeno, riskitekijät
Vuosien 2000-2009 aikana Tays: ssa tehtiin 3507 invasiivista sikiötutkimusta, joista istukkabiopsioita oli 1039 ja lapsivesipunktioita 2468. Aineiston joukossa oli 34 sikiön menetystä. Näistä 29 tapahtui ennen raskausviikkoa 24. Tapauskohtaisen tarkastelun jälkeen todettiin, että punktion jälkeisiä, ilman muuta lääketieteellistä selitystä jääneitä sikiön menetyksiä oli kaiken kaikkiaan 17, joista 11:ssa oli tehty lapsivesipunktio ja lopuissa istukkabiopsia.
Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella voidaan katsoa että invasiivisissa sikiötutkimuksissa on noin 0,5 %:n riski sikiön menetykselle. Toimenpidekohtaisesti lapsivesipunktiossa riskiprosentti on 0,4 % ja istukkabiopsiassa 0,6 %. Nämä arvot vastaavat melko lailla kansainvälisissä tutkimuksissa saatuja arvoja sekä aiempia kliiniseen kokemukseen perustuvia arvioita. Saaduista tuloksista ei noussut esiin sellaisia postpunktionalisiin menetyksiin liittyviä riskitekijöitä, joilla olisi tilastollista merkitsevyyttä. Äidin iän, äidin painoindeksin ja aiempien keskenmenojen voidaan tämän tutkimuksen perusteella katsoa olevan mahdollisesti myötävaikuttavia tekijöitä menetyksille. Tulevaisuudessa halutessa tarkemmin selvitellä edellä mainittujen tai joidenkin muiden tekijöiden vaikutusta postpunktionalisten menetysten esiintyvyyteen on aiheellista tehdä uusi suurempaan aineistoon pohjautuva tutkimus.
Avainsanat: Istukkabiopsia, lapsivesipunktio, postpunktionalinen komplikaatio, keskenmeno, riskitekijät