Suuperäisen bakteeri DNA:n esiintyminen perikardiumnesteessä

Abstract

Hammashygienian on jo pitkään tiedetty olevan yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin ja suuperäistä bakteeri DNA:ta on löydetty muun muassa sepelvaltimoista. Suuperäisten bakteereiden esiintymisestä perikardiumnesteessä ei sen sijaan ole olemassa tutkimustietoa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selventää suun bakteereiden ja perikardiumnesteen välistä yhteyttä. Aineistona oli 32 perikardiumaspiraattia, jotka oli kerätty Tampereella vuosina 2009–2010 oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen yhteydessä. Vainajien post-mortem aika oli 7 vuorokautta tai vähemmän. Näytteistä eristettiin DNA, joka monistettiin käyttämällä spesifisiä alukkeita reaaliaikaisessa kvantitatiivisessa polymeraasiketjureaktiossa (RT-qPCR). Näytteistä analysoitiin endodonttisia (Str. mitis ja Str. anginosus- ryhmät, Staphylococcus aureus, Staph. epidermidis, Parvimonas micra, Prevotella intermedia), ja periodonttisia bakteereita (Fusobacterium nucleatum, Aggregatibacter actinomycetemcomitans, Dialister pneumosintes, Porphyromonas gingivalis, Treponema denticola) ja lisäksi mitattiin Chlamydia pneumoniae. Määritimme näytteistä myös kokonaisbakteeri DNA:n pitoisuuden ja humaani DNA:n määrän. Yleisin löydetty bakteeri oli streptokokki (Str. mitis –ryhmän bakteerit). Bakteerituloksia verrattiin histologisista laseista kerättyihin patologis-anatomisiin (PAD) löydöksiin: sepelvaltimotaudin aste, oliko kuolema sydänperäinen, sydänlihaksen arpeutuminen, sekä sepelvaltimoiden epästabiili plakki ja kalkki. Tulokset osoittivat, että perikardiumnesteen kokonaisbakteeri määrän ja sepelvaltimotaudin vaikeusasteen välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys (p=0,035): vaikeaa sepelvaltimotautia sairastavilla vainajilla oli enemmän bakteeri DNA:ta perikardiumnesteessä kuin tautia sairastamattomilla. Kymmenen vainajan bakteerituloksia ei käytetty assosiaatiolaskuissa, koska ne eivät täyttäneet vainajanäytteille aikaisemmin määriteltyjä mikrobiologisia kriteereitä. Saatu tulos oli pienestä otoksesta (n=22), joten vaikka tulos on positiivinen ja lupaava, lisätutkimusta suuremmalla otoskoolla olisi suositeltavaa suorittaa tulosten varmentamiseksi. Nämä alustavat tutkimustulokset viittaavat siihen, että suun bakteereita voidaan osoittaa perikardiumnesteestä ja niiden määrä on verrannollinen sepelvaltimotaudin asteeseen. Tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä muiden PAD löydösten ja perikardiumnesteen suuperäisten bakteerien välillä. Tulosten perusteella voisi olla aiheellista pyrkiä lisäämään perikardiumnesteen roolia sydän- ja verisuonitautien diagnostiikassa sekä keskittää enemmän huomiota suun hygieniaan mietittäessä sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisyn strategiaa.

Asiasanat: RT-qPCR, sepelvaltimotauti, suuperäiset bakteerit, perikardium, post mortem, oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, PAD-parametrit, TaqMan