TVT (Tensionfree vaginal tape)- leikkausmenetelmän käyttö naisten virtsankarkailun hoidossa
GRÖNMARK, MAIJU (2013)
GRÖNMARK, MAIJU
2013
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-01-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23244
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23244
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin TVT-leikkauksen tuloksia ponnistus- ja sekatyyppisen virtsankarkailun hoidossa. Tutkimus toteutettiin analysoimalla vuosina 2002–2003 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa sadan perättäin leikatun potilaan potilaskertomusmerkintöjä. Tiedot kerättiin erikoisalalehdiltä, anestesiakaavakkeista ja hoitokertomuksista.
Lopullisista analyyseistä poistettiin kaksi potilasta. Potilaista 70 %:lla oli puhdas ponnistusvirtsankarkailu. Toimenpidehetkellä 12 %:lla potilaista oli käytössä antikolinergi-lääkitys pakkovirtsankarkailukomponenttiin. Potilaiden keski-ikä oli 62 vuotta ja he olivat keskimäärin lievästi ylipainoisia. Potilaista 3 % oli synnyttämättömiä. Ohjatussa fysioterapiassa leikkausta edeltävästi oli käynyt 38 % potilaista. Leikkauskomplikaatioita ilmeni 16 %:lla potilaista. Kotiutuminen viivästyi 51 %:lla, ja heistä puolella tähän syynä oli leikkauksen jälkeinen virtsarakon tyhjentämisvaikeus. Uusintakäyntejä erikoissairaanhoidossa saman vaivan vuoksi oli 12 %:lla potilaista, ja 5 % leikattiin uudelleen virtsankarkailun vuoksi.
Virtsarakon tyhjenemisvaikeudet olivat suurimpana syynä potilaiden kotiutumisen viivästymiseen. Fysioterapiaa sekä potilaiden ohjausta painon pudotukseen tulisi hyödyntää enemmän, jotta voitaisiin vähentää leikkauksen tarpeessa olevien määrää.
Avainsanat: virtsankarkailu, leikkaushoito ja ponnistusvirtsankarkailu.
Lopullisista analyyseistä poistettiin kaksi potilasta. Potilaista 70 %:lla oli puhdas ponnistusvirtsankarkailu. Toimenpidehetkellä 12 %:lla potilaista oli käytössä antikolinergi-lääkitys pakkovirtsankarkailukomponenttiin. Potilaiden keski-ikä oli 62 vuotta ja he olivat keskimäärin lievästi ylipainoisia. Potilaista 3 % oli synnyttämättömiä. Ohjatussa fysioterapiassa leikkausta edeltävästi oli käynyt 38 % potilaista. Leikkauskomplikaatioita ilmeni 16 %:lla potilaista. Kotiutuminen viivästyi 51 %:lla, ja heistä puolella tähän syynä oli leikkauksen jälkeinen virtsarakon tyhjentämisvaikeus. Uusintakäyntejä erikoissairaanhoidossa saman vaivan vuoksi oli 12 %:lla potilaista, ja 5 % leikattiin uudelleen virtsankarkailun vuoksi.
Virtsarakon tyhjenemisvaikeudet olivat suurimpana syynä potilaiden kotiutumisen viivästymiseen. Fysioterapiaa sekä potilaiden ohjausta painon pudotukseen tulisi hyödyntää enemmän, jotta voitaisiin vähentää leikkauksen tarpeessa olevien määrää.
Avainsanat: virtsankarkailu, leikkaushoito ja ponnistusvirtsankarkailu.