SYNNYTYSSALIN HOITOKÄYTÄNNÖT HUONOKUNTOISTEN VASTASYNTYNEIDEN LYHYTAIKAISENNUSTETTA SELITTÄVINÄ TEKIJÖINÄ TAYS:SSA
LEHTINEN, TITTA (2013)
2013
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-02-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23225
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23225
Tiivistelmä
Nykyisen Käypä Hoito –suosituksen mukaan täysiaikaisen vastasyntyneen elvytys aloitetaan huoneilmalla, sillä useat satunnaistetut kontrollitutkimukset ovat osoittaneet tämän parantavan vastasyntyneiden ennustetta verrattuna 100-prosenttisen hapen käyttöön. TAYS:ssa tehtiin vuonna 2005 päätös ventilaation aloittamisesta huoneilmalla 40-prosenttisen hapen sijaan. Lisäksi vuodesta 2006 alkaen synnytyssalin henkilökuntaa on systemaattisesti koulutettu elvytystilanteita varten. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää näiden muutosten vaikutusta synnytyssalielvytysten tuloksellisuuteen TAYS:ssa.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä kohorttitutkimuksena, jossa tarkasteltuna joukkona oli vuosina 2001-2011 vähintään raskausviikolla 34+0 syntyneet asfyksiasta kärsineet vastasyntyneet. Asfyksian kriteeriksi määriteltiin matalat 1 minuutin Apgar-pisteet (0-3) yhdessä todetun metabolisen asidoosin (napa-arterian pH < 7,05) tai matalien 5 minuutin apgar-pisteiden kanssa. Asfyksian insidenssi oli näillä kriteereillä 0,92 % (n = 409). Vertailua varten tutkimusjoukko jaettiin kolmeen tarkasteltavaan ryhmään syntymäajan mukaan: aika ennen hoitotoimenpiteiden muutoksia 2001-2004 (Ryhmä 1), siirtymäaika 2005-2008 (Ryhmä 2) ja aika muutosten vakiintumisen jälkeen 2009-2011 (Ryhmä 3).
Hoidon keston mediaani vastasyntyneiden teho- ja valvontaosastolla lyheni vertailujaksoina 1,5 vuorokaudella (6,50 vs 5,00; p = 0,001). Lyhyiden, alle 6 vrk pituisten hoitojaksojen osuus lisääntyi (50,0 % vs 69,6 %; p < 0,05). Tehohoidon tarve myös sinällään väheni (73,4 % vs 45,1 %; p < 0,001). Myös respiraattorihoidon tarpeessa todettiin laskeva tendenssi. Synnytyssali-intubaatioiden määrässä tai 5 minuutin Apgar-pisteissä ei havaittu merkitsevää muutosta tutkimusryhmien välillä. Kuolleisuus oli aineistossa liian pieni (n = 26) mielekästä vertailua varten.
Tutkimushavainnot viittaavat elvytettyjen vastasyntyneiden lyhytaikaisennusteen paranemiseen TAYS:ssa vuosien 2001-2011 aikana. Syynä ovat mahdollisesti päivittyneet hoitokäytännöt sekä synnytyssalihenkilökunnan elvytysvalmiuden lisääntyminen säännöllisen koulutuksen myötä.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä kohorttitutkimuksena, jossa tarkasteltuna joukkona oli vuosina 2001-2011 vähintään raskausviikolla 34+0 syntyneet asfyksiasta kärsineet vastasyntyneet. Asfyksian kriteeriksi määriteltiin matalat 1 minuutin Apgar-pisteet (0-3) yhdessä todetun metabolisen asidoosin (napa-arterian pH < 7,05) tai matalien 5 minuutin apgar-pisteiden kanssa. Asfyksian insidenssi oli näillä kriteereillä 0,92 % (n = 409). Vertailua varten tutkimusjoukko jaettiin kolmeen tarkasteltavaan ryhmään syntymäajan mukaan: aika ennen hoitotoimenpiteiden muutoksia 2001-2004 (Ryhmä 1), siirtymäaika 2005-2008 (Ryhmä 2) ja aika muutosten vakiintumisen jälkeen 2009-2011 (Ryhmä 3).
Hoidon keston mediaani vastasyntyneiden teho- ja valvontaosastolla lyheni vertailujaksoina 1,5 vuorokaudella (6,50 vs 5,00; p = 0,001). Lyhyiden, alle 6 vrk pituisten hoitojaksojen osuus lisääntyi (50,0 % vs 69,6 %; p < 0,05). Tehohoidon tarve myös sinällään väheni (73,4 % vs 45,1 %; p < 0,001). Myös respiraattorihoidon tarpeessa todettiin laskeva tendenssi. Synnytyssali-intubaatioiden määrässä tai 5 minuutin Apgar-pisteissä ei havaittu merkitsevää muutosta tutkimusryhmien välillä. Kuolleisuus oli aineistossa liian pieni (n = 26) mielekästä vertailua varten.
Tutkimushavainnot viittaavat elvytettyjen vastasyntyneiden lyhytaikaisennusteen paranemiseen TAYS:ssa vuosien 2001-2011 aikana. Syynä ovat mahdollisesti päivittyneet hoitokäytännöt sekä synnytyssalihenkilökunnan elvytysvalmiuden lisääntyminen säännöllisen koulutuksen myötä.