Kirjallisuuskatsaus: Häkämyrkytys
ITÄLINNA, SANTERI (2013)
2013
Lääketiede - Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-02-18
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23213
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23213
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli perehtyä häkämyrkytystä käsittelevään kansalliseen ja kansainväliseen kirjallisuuteen ja hoitokäytäntöihin.
Häkämyrkytys on yksi yleisimpiä myrkytystiloja maailmassa. Suomessa häkämyrkytykseen kuolee noin 100 ihmistä vuodessa. Myös myrkytyksestä selvinneillä esiintyy pysyviä vammoja. Myrkytysten määrä on vähentynyt pääasiassa tiukentuneiden ympäristönormien vuoksi.
Häkämyrkytyksen oireet ovat epäspesifisiä. Diagnostiikan kannalta tärkeintä on muistaa epäillä häkämyrkytystä. Tulevaisuudessa diagnostiikkaa helpottavat erilaiset kajoamattomat häkämittarit, joiden käyttö on yleistymässä.
Viime vuosien kuluessa häkämyrkytyksen patofysiologiset mekanismit on opittu tuntemaan aiempaa paremmin. Häkä häiritsee hapen kulkeutumista elimistöön sitoutumalla hemoglobiiniin, mutta häkäkaasulla on myös muita patofysiologisia vaikutuksia. Häkää syntyy myös fysiologisissa prosesseissa ja sen käyttöä lääkkeenä on myös tutkittu.
Tiedon soveltaminen käytäntöön on kuitenkin vaikeaa. Edelleen on osittain epäselvää, miten häkämyrkytystä hoidetaan optimaalisesti. Suomalaiset hoitosuositukset kehottavat käyttämään vakavissa myrkytyksissä ylipainehappihoitoa (HBO-hoito). Tutkimukset hoidon tehosta ovat kuitenkin ristiriitaisia ja nykyiset suositukset perustuvat pitkälti olemassa olevaan käytäntöön.
Häkämyrkytys on yksi yleisimpiä myrkytystiloja maailmassa. Suomessa häkämyrkytykseen kuolee noin 100 ihmistä vuodessa. Myös myrkytyksestä selvinneillä esiintyy pysyviä vammoja. Myrkytysten määrä on vähentynyt pääasiassa tiukentuneiden ympäristönormien vuoksi.
Häkämyrkytyksen oireet ovat epäspesifisiä. Diagnostiikan kannalta tärkeintä on muistaa epäillä häkämyrkytystä. Tulevaisuudessa diagnostiikkaa helpottavat erilaiset kajoamattomat häkämittarit, joiden käyttö on yleistymässä.
Viime vuosien kuluessa häkämyrkytyksen patofysiologiset mekanismit on opittu tuntemaan aiempaa paremmin. Häkä häiritsee hapen kulkeutumista elimistöön sitoutumalla hemoglobiiniin, mutta häkäkaasulla on myös muita patofysiologisia vaikutuksia. Häkää syntyy myös fysiologisissa prosesseissa ja sen käyttöä lääkkeenä on myös tutkittu.
Tiedon soveltaminen käytäntöön on kuitenkin vaikeaa. Edelleen on osittain epäselvää, miten häkämyrkytystä hoidetaan optimaalisesti. Suomalaiset hoitosuositukset kehottavat käyttämään vakavissa myrkytyksissä ylipainehappihoitoa (HBO-hoito). Tutkimukset hoidon tehosta ovat kuitenkin ristiriitaisia ja nykyiset suositukset perustuvat pitkälti olemassa olevaan käytäntöön.