Voidaanko uniapneapotilaan sopeutumista CPAP-hoitoon ennustaa ESS-kyselykaavakkeella?

Abstract

CPAP-hoidossa olevien uniapneapotilaiden määrä on ollut maassamme viime vuosina voimakkaassa kasvussa. Terveydenhuollon resursseja kuitenkin kuluttaa huomattavasti se, että noin 30 %:lle uniapneapotilaista yritetään sisäänajaa CPAP-hoito siinä kuitenkaan onnistumatta.Uniapnean keskeisenä oireena on perinteisesti pidetty päiväsaikaan esiintyvää uneliaisuutta. Uneliaisuuden väheneminen menestyksellisen uniapnean hoidon seurauksena on keskeisin hoitovaste uniapneapotilaan elämänlaadun paranemisen kannalta. On esitetty, että uniapnea tulisi ensisijaisesti hoitaa vain niillä potilailla, joilla esiintyy poikkeavaa päiväväsymystä.Tämän syventävien tutkielman tavoitteena oli kerätä TAYS:n uniyksikön hoidossa olevilta potilailta ESS ja GHQ-12 tulokset ja arvioida näiden kyselykaavakkeiden kykyä ennustaa tuleva sopeutuminen pitkäaikaiseksi CPAP-hoidon käyttäjäksi.Potilaskertomuksia käytiin läpi yhteensä 812 ja näistä hyväksyttiin tutkimusaineistoon yhteensä 376 potilasta. Aineisto jaettiin kahteen osaan sen mukaan oliko potilas sopeutunut CPAP-hoitoon pitkällä aikavälillä vai ei. Hoitoon sopeutuneita oli yhteensä 209 ja lopettaneita 167.Aineistossa 203 potilaalla diagnostinen ESS oli normaali. Heistä 53 % sopeutui CPAP-hoitoon ja 47 % ei sopeutunut. 165 potilaalla diagnostinen ESS oli poikkeava. Heistä 58 % sopeutui CPAP-hoitoon ja 42 % ei sopeutunut. ESS-pistemäärä ei tässä aineistossa ennustanut CPAP-hoitoon sopeutumista tai sopeutumattomuutta. Myöskään GHQ-12 pisteet alussa eivät ennustaneet sopeutumista tai sopeutumattomuutta CPAP-hoitoon pitkällä aikavälillä.Tässä aineistossa havaittiin, että CPAP-hoitoon sopeutuminen ei riipu siitä, kuinka korkea ESS on lähtötilanteessa. ESS:ää tulisikin käyttää vain suuntaa antavina tai ohjeellisina, mutta ei CPAP-hoitoa poissulkevina siinä tilanteessa, että potilaan muut oireet, löydökset tai tutkimustulokset sopivat uniapneaan.