Unipatjan soveltuvuus lasten unenaikaisten hengityshäiriöiden diagnostiikkaan
ROSSI, PETRA (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
ROSSI, PETRA
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2012-09-24Tiivistelmä
AVAINSANAT: ylempien hengitysteiden ahtauma, unenaikaiset hengityskatkokset lapsilla, laaja unipolygrafia, AHI-indeksi, Emfit-unipatja, unipatjahengitysluokat
Unenaikaiset hengityshäiriöt ovat lapsilla yleisiä ja saattavat aiheuttaa psyykkisen ja fyysisen kehityksen häiriöitä. Hengityshäiriöille on tyypillistä unenaikainen osittainen ylempien hengitysteiden ahtauma, joka aiheuttaa ylähengitysteiden vastuksen lisääntymistä ja lapsilla voi esiintyä oireita aina kuorsaamisesta obstruktiiviseen uniapneaan asti.
Lasten unenaikaisia hengityshäiriöitä tutkittaessa kulmakivenä on laaja unipolygrafia, josta saadun apnea-hypopneaindeksin (AHI-indeksi) avulla voidaan arvioida hengityshäiriön vaikeusastetta. Suomessa kehitetyn unipatjan etuna perinteiseen menetelmään verrattuna on kajoamattomuus tutkittavaan. Näin normaalista unesta saadaan luotettavampi kuva. Emfit-unipatja sijoitetaan rintakehän alle ja tutkittavan erilaisista liikkeistä muodostuneen unipatjasignaalin avulla voidaan määrittää unipatjahengitysluokat.
Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata lapsilla perinteistä hengityshäiriöluokitusta (AHI-indeksi) Emfit-patjan hengityshäiriöluokkiin (OP%). Yhteensä 43:lle 7–10-vuotiaalle lapselle tehtiin kaksi laajaa unipolygrafiatutkimusta, joihin sisällytettiin myös Emfit-unipatjatutkimus. Näiden perusteella laskettiin tärkeimpiä unta kuvaavia parametreja ja tehtiin vertailuja tutkimusmenetelmien välillä. AHI-indeksin ja OP%-luokan väliseksi korrelaatioksi saatiin 53,1 %. Unipatjahengitysluokkien prosenttiosuus kasvoi AHI:n lisääntyessä. Unipatjaluokittelun perusteella tehdyn hengityshäiriödiagnostiikan herkkyys oli 63,2 % ja tarkkuus 83,3 %. Aikuisilla on vastaavasti saatu parempia korrelaatiokertoimia, mutta lapsilla erot terveiden ja sairaiden välillä ovat hienovaraisempia. Tutkimuksessa käytettiin poikkeavana OP%-rajana aikuisten kriteereitä, koska lapsille sellaisia ei ole vielä määritetty. Tarvitaan laajempia tutkimuksia parhaiden raja-arvojen selvittämiseksi lapsilla. Lasten uniapnean diagnostiikka viivästyy usein ja riski vakaviin seurauksiin kasvaa. Siksi diagnostisten menetelmien ja kriteerien kehittäminen on tärkeää.
Unenaikaiset hengityshäiriöt ovat lapsilla yleisiä ja saattavat aiheuttaa psyykkisen ja fyysisen kehityksen häiriöitä. Hengityshäiriöille on tyypillistä unenaikainen osittainen ylempien hengitysteiden ahtauma, joka aiheuttaa ylähengitysteiden vastuksen lisääntymistä ja lapsilla voi esiintyä oireita aina kuorsaamisesta obstruktiiviseen uniapneaan asti.
Lasten unenaikaisia hengityshäiriöitä tutkittaessa kulmakivenä on laaja unipolygrafia, josta saadun apnea-hypopneaindeksin (AHI-indeksi) avulla voidaan arvioida hengityshäiriön vaikeusastetta. Suomessa kehitetyn unipatjan etuna perinteiseen menetelmään verrattuna on kajoamattomuus tutkittavaan. Näin normaalista unesta saadaan luotettavampi kuva. Emfit-unipatja sijoitetaan rintakehän alle ja tutkittavan erilaisista liikkeistä muodostuneen unipatjasignaalin avulla voidaan määrittää unipatjahengitysluokat.
Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata lapsilla perinteistä hengityshäiriöluokitusta (AHI-indeksi) Emfit-patjan hengityshäiriöluokkiin (OP%). Yhteensä 43:lle 7–10-vuotiaalle lapselle tehtiin kaksi laajaa unipolygrafiatutkimusta, joihin sisällytettiin myös Emfit-unipatjatutkimus. Näiden perusteella laskettiin tärkeimpiä unta kuvaavia parametreja ja tehtiin vertailuja tutkimusmenetelmien välillä. AHI-indeksin ja OP%-luokan väliseksi korrelaatioksi saatiin 53,1 %. Unipatjahengitysluokkien prosenttiosuus kasvoi AHI:n lisääntyessä. Unipatjaluokittelun perusteella tehdyn hengityshäiriödiagnostiikan herkkyys oli 63,2 % ja tarkkuus 83,3 %. Aikuisilla on vastaavasti saatu parempia korrelaatiokertoimia, mutta lapsilla erot terveiden ja sairaiden välillä ovat hienovaraisempia. Tutkimuksessa käytettiin poikkeavana OP%-rajana aikuisten kriteereitä, koska lapsille sellaisia ei ole vielä määritetty. Tarvitaan laajempia tutkimuksia parhaiden raja-arvojen selvittämiseksi lapsilla. Lasten uniapnean diagnostiikka viivästyy usein ja riski vakaviin seurauksiin kasvaa. Siksi diagnostisten menetelmien ja kriteerien kehittäminen on tärkeää.