Verenluovutuksen vaikutus unenaikaiseen ihohiilidioksidiin
SEPPÄNEN, SUVI-MARIA (2012)
SEPPÄNEN, SUVI-MARIA
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22742
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22742
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää verenluovutuksen vaikutusta autonomisen hermoston tasapainoon ja sitä kautta unen laatuun sekä saada lisää tietoa transkutaanisen ihohiilidioksidipitoisuuden käytöstä mittausmenetelmänä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että verenluovutus aiheuttaa sympaattisen hermoston aktivaation, joka voidaan havaita ihohiilidioksidipitoisuuden laskuna.
Tutkimukseen otettiin 12 tervettä vapaaehtoista 18–35-vuotiasta miestä, jotka täyttivät verenluovutuskriteerit. Tutkittavat satunnaistettiin kahteen ryhmään: verenluovuttajiin ja kontrolleihin. Kaikki tutkittavat tulivat kahdeksi yöksi unipolygrafiatutkimuksiin ja kävivät luovuttamassa verta. Verenluovuttajaryhmässä olevat suorittivat verenluovutuksen tutkimusöiden välissä, kontrolliryhmän tutkittavat kävivät luovuttamassa verta kahden tutkimusyön jälkeen. Unipolygrafiatutkimuksiin sisältyi transkutaanisen ihohiilidioksidipitoisuuden mittaaminen.
Keskimääräisten ihohiilidioksidipitoisuuksien muutoksissa ei havaittu merkitsevää eroa ryhmien välillä. Ihohiilidioksidipitoisuudet laskivat verenluovutusryhmässä kolmella ja kontrolliryhmässä yhdellä tutkittavalla. Tutkimuksen otoskoko ei ollut riittävän suuri johtopäätösten tekemiseen. Suuremmalla otoksella ihohiilidioksiditasoissa tapahtunut muutos olisi saattanut olla tilastollisesti merkitsevä.
Asiasanat:autonominen hermosto, hypovolemia, polysomnografia, uni, verisuonisto
Tutkimukseen otettiin 12 tervettä vapaaehtoista 18–35-vuotiasta miestä, jotka täyttivät verenluovutuskriteerit. Tutkittavat satunnaistettiin kahteen ryhmään: verenluovuttajiin ja kontrolleihin. Kaikki tutkittavat tulivat kahdeksi yöksi unipolygrafiatutkimuksiin ja kävivät luovuttamassa verta. Verenluovuttajaryhmässä olevat suorittivat verenluovutuksen tutkimusöiden välissä, kontrolliryhmän tutkittavat kävivät luovuttamassa verta kahden tutkimusyön jälkeen. Unipolygrafiatutkimuksiin sisältyi transkutaanisen ihohiilidioksidipitoisuuden mittaaminen.
Keskimääräisten ihohiilidioksidipitoisuuksien muutoksissa ei havaittu merkitsevää eroa ryhmien välillä. Ihohiilidioksidipitoisuudet laskivat verenluovutusryhmässä kolmella ja kontrolliryhmässä yhdellä tutkittavalla. Tutkimuksen otoskoko ei ollut riittävän suuri johtopäätösten tekemiseen. Suuremmalla otoksella ihohiilidioksiditasoissa tapahtunut muutos olisi saattanut olla tilastollisesti merkitsevä.
Asiasanat:autonominen hermosto, hypovolemia, polysomnografia, uni, verisuonisto