Tampereen peruskouluissa vuonna 2010 sattuneet tapaturmat
ANTILA, LAURI (2012)
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22658
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22658
Tiivistelmä
Koulutapaturmat ovat merkittävä peruskouluikäisten terveysriski. Suuri osa ikäryhmän ajasta kuluu koulussa, joten kouluajan turvallisuuden parantamisen ja nuorten terveyden edistämisen kannalta on tärkeää tuntea koulutapaturmat ja niiden yleisyys sekä keinot niiden torjumiseksi.
Tämän tutkimuksen aineistona toimivat Tampereen peruskoulujen vuoden 2010 koulutapaturmailmoitukset. Ilmoituksia tehtiin yhteensä 804 kpl
Tampereen peruskouluissa sattui vuoden 2010 aikana 5,3 koulutapaturmaa 100 oppilasta kohden. Poikien osuus tapaturmista oli lähes kaksi kolmasosaa. Riskialtteimmat ikäryhmät olivat yläkouluikäiset tytöt ja 4.–6.-luokkalaiset pojat. Yleisimmät tapaturmatilanteet olivat välitunnit ja liikuntatunnit, yhdessä ne käsittivät 80 % kaikista tapaturmatilanteista. Välitunneilla pojille sattui lähes kaksi kertaa enemmän tapaturmia kuin tytöille, kun taas liikuntatunneilla merkittäviä eroja tyttöjen ja poikien välillä ei havaittu. Yleisimmät vammatyypit olivat ruhjeet ja kolhaisut, seuraavina venähdykset ja nyrjähdykset sekä erilaiset haavat.
Sairaalahoitoa vaati yhteensä 138 vammaa (17 % vammoista). Terveysasemilla hoidettiin 30 % vammoista. Loput hoidettiin koulun terveydenhoitajan vastaanotolla (8 %) ja kotona (39 %). Useimmat sairaalassa tai terveysasemalla käyntiä vaatineet vammat olivat ruhjevammoja. Joka kymmenenteen koulutapaturmaan liittyi jonkinlaista väkivaltaa.
Jatkossa olisi erityisen tärkeää saada kattava tapaturmien ja väkivallan seuranta- ja rekisteröintijärjestelmä kaikkiin Suomen kouluihin. Tätä kautta vammojen ehkäisy voidaan kohdentaa yleisimpiin ja vakavimpiin vammoihin ja vammatilanteisiin. Kattava ja tarkka seurantajärjestelmä mahdollistaisi myös ehkäisevien toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnin.
Asiasanat:koululainen, liikunta, onnettomuus, opetus, oppilas, vamma, välitunti
Tämän tutkimuksen aineistona toimivat Tampereen peruskoulujen vuoden 2010 koulutapaturmailmoitukset. Ilmoituksia tehtiin yhteensä 804 kpl
Tampereen peruskouluissa sattui vuoden 2010 aikana 5,3 koulutapaturmaa 100 oppilasta kohden. Poikien osuus tapaturmista oli lähes kaksi kolmasosaa. Riskialtteimmat ikäryhmät olivat yläkouluikäiset tytöt ja 4.–6.-luokkalaiset pojat. Yleisimmät tapaturmatilanteet olivat välitunnit ja liikuntatunnit, yhdessä ne käsittivät 80 % kaikista tapaturmatilanteista. Välitunneilla pojille sattui lähes kaksi kertaa enemmän tapaturmia kuin tytöille, kun taas liikuntatunneilla merkittäviä eroja tyttöjen ja poikien välillä ei havaittu. Yleisimmät vammatyypit olivat ruhjeet ja kolhaisut, seuraavina venähdykset ja nyrjähdykset sekä erilaiset haavat.
Sairaalahoitoa vaati yhteensä 138 vammaa (17 % vammoista). Terveysasemilla hoidettiin 30 % vammoista. Loput hoidettiin koulun terveydenhoitajan vastaanotolla (8 %) ja kotona (39 %). Useimmat sairaalassa tai terveysasemalla käyntiä vaatineet vammat olivat ruhjevammoja. Joka kymmenenteen koulutapaturmaan liittyi jonkinlaista väkivaltaa.
Jatkossa olisi erityisen tärkeää saada kattava tapaturmien ja väkivallan seuranta- ja rekisteröintijärjestelmä kaikkiin Suomen kouluihin. Tätä kautta vammojen ehkäisy voidaan kohdentaa yleisimpiin ja vakavimpiin vammoihin ja vammatilanteisiin. Kattava ja tarkka seurantajärjestelmä mahdollistaisi myös ehkäisevien toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnin.
Asiasanat:koululainen, liikunta, onnettomuus, opetus, oppilas, vamma, välitunti