RASKAUSHEPATOOSIN VAIKUTUS SIKIÖN KTG-MUUTOKSIIN KIVUNLIEVITYKSEN AIKANA
HÄMÄLÄINEN, SUVI (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HÄMÄLÄINEN, SUVI
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-05Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin raskaushepatoosin ja sikiön KTG-muutoksien välistä yhteyttä synnytyskivun lievityksen jälkeen. Tutkittavia puudutuksia olivat paraservikaali-, epiduraali- ja pudendaalipuudutukset. KTG:tä tarkasteltiin 30 min ajan ennen puudutuksen antoa ja 30 min puudutuksen jälkeen 50 hepatoosipotilaalta ja 50 verrokilta, jotka synnyttivät vuosina 2009–2011 TAYS:ssa. KTG-muutokset luokiteltiin lieviin ja vaikeisiin KTG-muutoksiin sekä ryhmään, johon kuuluivat kaikki KTG-muutokset. Hepatoosipotilailta kerättiin myös suurimmat raskauden aikaiset sappihappo- ja ALAT-pitoisuudet ja näiden avulla arvioitiin sairauden vaikeusastetta.
Havaittiin, ettei minkään yksittäisen puudutuksen jälkeen hepatoosi- ja verrokkiryhmällä ole eroa KTG-muutoksien esiintyvyydessä. Hepatoosin vaikeusasteella sappihappojen tai ALAT-arvojen avulla arvioiden ei ole yhteyttä KTG-muutoksiin. Myöskään tupakoinnilla ei ole yhteyttä KTG-muutoksiin.
Mielenkiintoisena löydöksenä tutkimuksessa oli, että nimenomaan hepatoosipotilaiden ryhmässä synnyttäneisyydellä oli yhteys KTG-muutoksiin. Hepatoosia sairastavilla ensisynnyttäjillä ei ollut lainkaan lieviä KTG-muutoksia, mutta uudelleensynnyttäjillä niitä oli 23 %:lla (p = 0,024)*. Ensisynnyttäjistä 9 %:lla oli jokin KTG-muutos ja uudelleensynnyttäjistä 39 %:lla (p = 0,016)**.
Tutkimuksen perusteella ei voida osoittaa mitään puudutusta, joka olisi vaarallisempi hepatoosipotilaille, joten heille voidaan antaa samaan tapaan puudutuksia kuin muillekin synnyttäjille. PCB-puudutuksen jälkeen hepatoosipotilailla oli prosentuaalisesti enemmän KTG-muutoksia kuin kirjallisuudessa, mutta eroa ei tässä tutkimuksesssa voitu osoittaa. Lisätutkimuksia suuremmalla otoskoolla ja asianmukaisella verrokkien vakioinnilla tarvitaan mahdollisten yhteyksien osoittamiseksi. Erityishuomiota KTG:n suhteen synnytyssalissa tarvitsevat hepatoosia sairastavat uudelleensynnyttäjät.
* = Fisherin tarkka testi, ** = x2 riippuvuustestiAvainsanat: raskaushepatoosi, kardiotokografia (KTG), puudutukset, synnytyskivun lievitys, pariteetti
Avainsanat: raskaushepatoosi, kardiotokografia (KTG), puudutukset, synnytyskivun lievitys, pariteetti
Havaittiin, ettei minkään yksittäisen puudutuksen jälkeen hepatoosi- ja verrokkiryhmällä ole eroa KTG-muutoksien esiintyvyydessä. Hepatoosin vaikeusasteella sappihappojen tai ALAT-arvojen avulla arvioiden ei ole yhteyttä KTG-muutoksiin. Myöskään tupakoinnilla ei ole yhteyttä KTG-muutoksiin.
Mielenkiintoisena löydöksenä tutkimuksessa oli, että nimenomaan hepatoosipotilaiden ryhmässä synnyttäneisyydellä oli yhteys KTG-muutoksiin. Hepatoosia sairastavilla ensisynnyttäjillä ei ollut lainkaan lieviä KTG-muutoksia, mutta uudelleensynnyttäjillä niitä oli 23 %:lla (p = 0,024)*. Ensisynnyttäjistä 9 %:lla oli jokin KTG-muutos ja uudelleensynnyttäjistä 39 %:lla (p = 0,016)**.
Tutkimuksen perusteella ei voida osoittaa mitään puudutusta, joka olisi vaarallisempi hepatoosipotilaille, joten heille voidaan antaa samaan tapaan puudutuksia kuin muillekin synnyttäjille. PCB-puudutuksen jälkeen hepatoosipotilailla oli prosentuaalisesti enemmän KTG-muutoksia kuin kirjallisuudessa, mutta eroa ei tässä tutkimuksesssa voitu osoittaa. Lisätutkimuksia suuremmalla otoskoolla ja asianmukaisella verrokkien vakioinnilla tarvitaan mahdollisten yhteyksien osoittamiseksi. Erityishuomiota KTG:n suhteen synnytyssalissa tarvitsevat hepatoosia sairastavat uudelleensynnyttäjät.
* = Fisherin tarkka testi, ** = x2 riippuvuustestiAvainsanat: raskaushepatoosi, kardiotokografia (KTG), puudutukset, synnytyskivun lievitys, pariteetti
Avainsanat: raskaushepatoosi, kardiotokografia (KTG), puudutukset, synnytyskivun lievitys, pariteetti