Liikeanturilla havaittujen unenaikaisten hengitysluokkien aikainen sykevaihtelu
KUUSIMÄKI, SONJA (2012)
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-03-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22269
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22269
Tiivistelmä
Johdanto: Unenaikaisia hengityshäiriöitä on perinteisesti tutkittu monimutkaisilla ja resursseja vaativilla rekisteröinneillä. Korvaavaksi menetelmäksi on kehitetty unipatja, jonka etuna on helppous ja noninvasiivisuus. Emfit-liikeanturi on perinteistä unipatjaa pienempi, ja sen signaali on verrattavissa perinteisen unipatjan signaaliin. Tämän työn tarkoituksena on tutkia unenaikaisia hengityshäiriöitä ja erityisesti lisääntynyttä hengitysvastusta kuvaavaa IRR-ilmiötä sydämen sykevaihteluanalyysin avulla.
Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen aineistona ovat 30 hengityshäiriöpotilaan unirekisteröinnit ja Emfit-signaalit. Rekisteröinnit luokiteltiin univaiheisiin, ja Emfit-signaalille tehtiin hengitysluokkajako sovittujen sääntöjen mukaisesti. Lopullisessa analyysissa hengityskatkoja sisältävät hengitysluokat (OP1-OP3) yhdistettiin. Jokaiselle hengitysluokalle laskettiin erikseen syke ja sykevariaatio (HR ja HRV) sekä määritettiin tyypilliset sykevariaation taajuusanalyysin parametrit (VLF, LF, HF, LF-HF-suhde).
Tulokset: OP-luokassa sykevariaatio oli suurinta. IRR- ja NB-luokissa (normaali hengitys) sykevariaatio oli melko samanlaista. OP-luokassa sympaattista vaikutusta kuvaava LF-HF-suhde oli suurin, ja se erosi tilastollisesti merkitsevästi IRR- ja NB-luokista.
Pohdinta: Tulosten perusteella IRR ei näytä aiheuttavan sympaattisen aktiivisuuden lisääntymistä. Vaikka sykevariaatioanalyysillä ei saatu osoitettua merkittävää apua IRR-ilmiön diagnostikkaan, on sillä kuitenkin huomattava rooli muiden unenaikaisten hengityshäiriöiden diagnostiikassa.
Avainsanat: uni, hengityshäiriö, sykevariaatioanalyysi, uniapnea, pitkäkestoinen osittainen ylähengitystieahtauma
Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen aineistona ovat 30 hengityshäiriöpotilaan unirekisteröinnit ja Emfit-signaalit. Rekisteröinnit luokiteltiin univaiheisiin, ja Emfit-signaalille tehtiin hengitysluokkajako sovittujen sääntöjen mukaisesti. Lopullisessa analyysissa hengityskatkoja sisältävät hengitysluokat (OP1-OP3) yhdistettiin. Jokaiselle hengitysluokalle laskettiin erikseen syke ja sykevariaatio (HR ja HRV) sekä määritettiin tyypilliset sykevariaation taajuusanalyysin parametrit (VLF, LF, HF, LF-HF-suhde).
Tulokset: OP-luokassa sykevariaatio oli suurinta. IRR- ja NB-luokissa (normaali hengitys) sykevariaatio oli melko samanlaista. OP-luokassa sympaattista vaikutusta kuvaava LF-HF-suhde oli suurin, ja se erosi tilastollisesti merkitsevästi IRR- ja NB-luokista.
Pohdinta: Tulosten perusteella IRR ei näytä aiheuttavan sympaattisen aktiivisuuden lisääntymistä. Vaikka sykevariaatioanalyysillä ei saatu osoitettua merkittävää apua IRR-ilmiön diagnostikkaan, on sillä kuitenkin huomattava rooli muiden unenaikaisten hengityshäiriöiden diagnostiikassa.
Avainsanat: uni, hengityshäiriö, sykevariaatioanalyysi, uniapnea, pitkäkestoinen osittainen ylähengitystieahtauma