Aivojen syvien osien stimulaatio hoitoresistentissä masennuksessa
VAINIONPÄÄ, ANNE (2012)
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22254
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22254
Tiivistelmä
Masennus on yleinen mielenterveyden häiriö. Kliinisesti merkittävän masennuksen vuosiprevalenssi suomalaisessa aikuisväestössä on 6,5 % ja vakavan masennustilan noin 5 %. Myös kansanterveyden kannalta masennus on keskeinen mielenterveyden häiriö. Tämä johtuu masennustilojen yleisyydestä väestössä jo nuorissa ikäryhmissä, niiden suuresta hoidon tarpeesta, masennuksesta aiheutuvasta työ- ja toimintakyvyttömyydestä sekä itsemurhakuolleisuudesta.
Masennuksen hoidossa voidaan käyttää vaikuttavaksi osoitettua psykoterapiaa, depressiolääkehoitoa tai molempia yhtäaikaisesti sekä joissakin tapauksissa sähköhoitoa, transkraniaalista magneettistimulaatiohoitoa tai kirkasvalohoitoa. Noin kaksi kolmasosaa masennuslääkettä säännöllisesti käyttävistä saa selvän hoitovasteen. Kuitenkin vain noin kolmasosa potilaista hyötyy huomattavasti ensimmäisestä hoitoyrityksestä ja seuraavilla hoitoyrityksillä hyötyvien osuus aina vain pienenee. Jos kaksi asianmukaisesti toteutettua lääkehoitoyritystä ei ole johtanut selvään vasteeseen, on kyseessä ns. hoitoresistentti masennus.
Aivojen syvien osien pitkäaikainen sähköstimulaatio (deep brain stimulation, DBS) on 1950-luvulla kehitetty menetelmä, jolla on nykyään vakiintunut asema Parkinsonin taudin oireiden hoidossa. DBS:ää on tutkittu myös mm. epilepsian, sarjoittaisen päänsäryn, Touretten syndrooman, dystonian ja vapinasairauksien hoidossa. Psykiatrisissa häiriöissä DBS on ollut käytössä ja tutkimuksen kohteena pakko-oireisen häiriön, hoitoresistentin masennuksen ja myös laihuushäiriön hoidossa.
Tässä työssä tarkastellaan aivojen syvien osien stimulaatiota hoitoresistentin masennuksen hoidossa käsittelevää kirjallisuutta. Työn tavoitteena on selvittää, minkälaisia tuloksia DBS:llä on saatu hoitoresistentin masennuksen hoidossa ja mille aivoalueille elektrodeja on asennettu. Lisäksi tarkastellaan, millä kriteereillä potilaita on hoitomuotoon valittu sekä millaisia riskejä tai komplikaatioita hoitomuotoon voi liittyä.
DBS:ää masennuksen hoidossa käsittelevissä tutkimuksissa stimulaatiokohteeksi on valittu eri aivoalueita. Eri tutkimuksissa ja eri aivoalueille asennetuilla DBS:llä saadut masennuksen hoitotulokset ovat kuitenkin samankaltaisia. Tutkimuksesta riippuen 29–55 % potilaista sai kliinisesti merkittävän vasteen ja 30–35 % potilaista oli remissiossa vuoden stimulaation jälkeen. Tutkimuksissa havaitut DBS:n haittavaikutukset olivat suurelta osin ohimeneviä ja hoidettavissa stimulaattoria säätämällä. Kyseessä on kuitenkin invasiivinen hoitomuoto, jolla saattaa olla myös vakavia haittavaikutuksia. DBS soveltuu siten käytettäväksi vain hyvin valikoidulle osalle vaikeaa masennusta sairastavista potilaista, jotka eivät ole saaneet vastetta asianmukaisesti toteutetuista masennuksen hoidossa tehokkaiksi osoitetuista hoitomuodoista. Hoitoresistentin masennuksen hoidossa DBS on vielä kokeellinen hoitomuoto. Ennen DBS:n laajempaa käyttöä hoitoresistentin masennuksen hoidossa sen pitkäaikaisesta tehosta ja turvallisuudesta varmistuminen on tärkeää. Tähänastiset tutkimustulokset ovat lupaavia, ja DBS saattaa tulevaisuudessa olla uusi hoitovaihtoehto vaikeaa ja hyvin hoitoresistenttiä masennusta sairastaville potilaille.
Masennuksen hoidossa voidaan käyttää vaikuttavaksi osoitettua psykoterapiaa, depressiolääkehoitoa tai molempia yhtäaikaisesti sekä joissakin tapauksissa sähköhoitoa, transkraniaalista magneettistimulaatiohoitoa tai kirkasvalohoitoa. Noin kaksi kolmasosaa masennuslääkettä säännöllisesti käyttävistä saa selvän hoitovasteen. Kuitenkin vain noin kolmasosa potilaista hyötyy huomattavasti ensimmäisestä hoitoyrityksestä ja seuraavilla hoitoyrityksillä hyötyvien osuus aina vain pienenee. Jos kaksi asianmukaisesti toteutettua lääkehoitoyritystä ei ole johtanut selvään vasteeseen, on kyseessä ns. hoitoresistentti masennus.
Aivojen syvien osien pitkäaikainen sähköstimulaatio (deep brain stimulation, DBS) on 1950-luvulla kehitetty menetelmä, jolla on nykyään vakiintunut asema Parkinsonin taudin oireiden hoidossa. DBS:ää on tutkittu myös mm. epilepsian, sarjoittaisen päänsäryn, Touretten syndrooman, dystonian ja vapinasairauksien hoidossa. Psykiatrisissa häiriöissä DBS on ollut käytössä ja tutkimuksen kohteena pakko-oireisen häiriön, hoitoresistentin masennuksen ja myös laihuushäiriön hoidossa.
Tässä työssä tarkastellaan aivojen syvien osien stimulaatiota hoitoresistentin masennuksen hoidossa käsittelevää kirjallisuutta. Työn tavoitteena on selvittää, minkälaisia tuloksia DBS:llä on saatu hoitoresistentin masennuksen hoidossa ja mille aivoalueille elektrodeja on asennettu. Lisäksi tarkastellaan, millä kriteereillä potilaita on hoitomuotoon valittu sekä millaisia riskejä tai komplikaatioita hoitomuotoon voi liittyä.
DBS:ää masennuksen hoidossa käsittelevissä tutkimuksissa stimulaatiokohteeksi on valittu eri aivoalueita. Eri tutkimuksissa ja eri aivoalueille asennetuilla DBS:llä saadut masennuksen hoitotulokset ovat kuitenkin samankaltaisia. Tutkimuksesta riippuen 29–55 % potilaista sai kliinisesti merkittävän vasteen ja 30–35 % potilaista oli remissiossa vuoden stimulaation jälkeen. Tutkimuksissa havaitut DBS:n haittavaikutukset olivat suurelta osin ohimeneviä ja hoidettavissa stimulaattoria säätämällä. Kyseessä on kuitenkin invasiivinen hoitomuoto, jolla saattaa olla myös vakavia haittavaikutuksia. DBS soveltuu siten käytettäväksi vain hyvin valikoidulle osalle vaikeaa masennusta sairastavista potilaista, jotka eivät ole saaneet vastetta asianmukaisesti toteutetuista masennuksen hoidossa tehokkaiksi osoitetuista hoitomuodoista. Hoitoresistentin masennuksen hoidossa DBS on vielä kokeellinen hoitomuoto. Ennen DBS:n laajempaa käyttöä hoitoresistentin masennuksen hoidossa sen pitkäaikaisesta tehosta ja turvallisuudesta varmistuminen on tärkeää. Tähänastiset tutkimustulokset ovat lupaavia, ja DBS saattaa tulevaisuudessa olla uusi hoitovaihtoehto vaikeaa ja hyvin hoitoresistenttiä masennusta sairastaville potilaille.