LASTEN ALIRAVITSEMUKSEN HOITO JA EHKÄISY KÖYHIMMISSÄ MAISSA - MITÄ ON SAATU SELVILLE INTERVENTIOTUTKIMUKSILLA?
TAPIO, PYRY (2012)
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-03-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22247
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22247
Tiivistelmä
YK:n vuosituhattavoitteiden mukaista vähenemistä köyhimpien maiden lasten aliravitsemuksessa ei tämänhetkisellä tahdilla saavuteta. Systemoidun kirjallisuuskatsauksen avulla tässä työssä tutkitaan, voidaanko alle kaksivuotiaiden lasten aliravitsemusta interventiotutkimusten perusteella vaikuttavasti hoitaa tai ehkäistä.
Esitellyissä tutkimuksissa on vertailtu ravitsemushoidon tehoa aliravitsemuksen ehkäisyssä ja hoidossa, tutkittu energia- ja hivenainelisien vaikutusta kasvuun sekä vertailtu eineslisäravinteiden ja perinteisten jauhopohjaisten lisäravinteiden tehoa. Lisäksi tutkimuksissa on tutkittu myös infektioiden hoidon ja ehkäisyn vaikutusta kasvuun.
Tulosten perusteella lasten aliravitsemusongelma on lääketieteen näkökulmasta hoidettavissa jo pitkään tiedossa ollein menetelmin. Aliravitsemuksen ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi on tyydytettävä energian sekä hivenaineiden minimitarve.
Aliravitsemuksen ehkäisy on sen hoitoa vaikuttavampaa. Myös infektioiden hoidolla voi olla merkitystä aliravitsemuksen hoidossa.
Haasteet aliravitsemusongelman ratkaisuun pääsyssä eivät ole lääketieteellisen tiedon puutteesta johtuvia. Oikeiden poliittisten ja taloudellisten ratkaisujen tekemiseen ongelman hoitamiseksi tarvitaan monialaista yhteistyötä ja tutkimustietoa.
Esitellyissä tutkimuksissa on vertailtu ravitsemushoidon tehoa aliravitsemuksen ehkäisyssä ja hoidossa, tutkittu energia- ja hivenainelisien vaikutusta kasvuun sekä vertailtu eineslisäravinteiden ja perinteisten jauhopohjaisten lisäravinteiden tehoa. Lisäksi tutkimuksissa on tutkittu myös infektioiden hoidon ja ehkäisyn vaikutusta kasvuun.
Tulosten perusteella lasten aliravitsemusongelma on lääketieteen näkökulmasta hoidettavissa jo pitkään tiedossa ollein menetelmin. Aliravitsemuksen ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi on tyydytettävä energian sekä hivenaineiden minimitarve.
Aliravitsemuksen ehkäisy on sen hoitoa vaikuttavampaa. Myös infektioiden hoidolla voi olla merkitystä aliravitsemuksen hoidossa.
Haasteet aliravitsemusongelman ratkaisuun pääsyssä eivät ole lääketieteellisen tiedon puutteesta johtuvia. Oikeiden poliittisten ja taloudellisten ratkaisujen tekemiseen ongelman hoitamiseksi tarvitaan monialaista yhteistyötä ja tutkimustietoa.