DEPRESSIO LIIKUNNALLISESTI PASSIIVISILLA ARTROOSIPOTILAILLA
KONTULAINEN, OLLI (2012)
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-03-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22232
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22232
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää liikunnallista toimintakykyä heikentävän pitkäaikaissairauden, artroosin, sekä liikunnallisen passiivisuuden yhteyttä depressioon. Aineistona käytettiin HeSSup-kyselytutkimusta, jossa 25 898 suomalaista työikäistä vastasi terveyteen liittyviin kysymyksiin. Tutkittaviksi valittiin kaikki artroosia sairastavat (N = 1 813) ja heidät jaettiin kahteen ryhmään liikunnallisen aktiivisuuden (N = 1 305) ja passiivisuuden (N = 483) mukaan. Jako tapahtui metabolisen ekvivalentin (MET) eli lepoaineenvaihdunnan kerrannaisen mukaan, joka oli laskettu liikunnan määrää ja laatua kartoittavasta kysymyksestä. Liikunnallisesti passiivisiksi luokitellut liikkuivat päivittäin korkeintaan tunnin hidasta kävelyä. Depressiota mitattiin Beckin depressiokyselyllä (BDI). Depression suhteen tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään: korkeintaan lievää depressiota sairastavat (N = 1 615) ja vähintään keskivaikeaa depressiota sairastavat (N = 181). Jako tapahtui depressiokyselyn pisteytyksen mukaisesti.
Liikunnallisesti passiivisista artroosipotilaista vähintään keskivaikeasti masentuneita oli 17 % ja liikunnallisesti aktiivisista artroosipotilaista 7 % (p < 0.001). Liikunnallisesti passiivisilla artroosipotilailla riskitulosuhde (OR) vähintään keskivaikean depression sairastamiseen oli 2,5 -kertainen (CI 95 % 1,8–3,4) verrokkeihin nähden.
Vaikka tutkimuksessa oli useita sekoittavia tekijöitä, joita ei käytetyllä tutkimusasetelmalla saatu poissuljettua, voidaan tuloksista tehdä joitakin päätelmiä. Artroosipotilaan liikuntakyvyn rajoittuessa kannattaa muistaa depression seulonta, jotta toimintakykyä edelleen heikentävä oheissairaus saadaan diagnosoitua ja hoidettua. Lisäksi depressioseulonta saattaa olla käytännöllinen lisäperuste esimerkiksi tekonivelleikkausarvioon, jotta osataan valita suurimman riskin potilaat kiireellisimpiin operaatioihin.
Avainsanat: komorbiditeetti, seulonta, BDI, metabolinen ekvivalentti (MET)
Liikunnallisesti passiivisista artroosipotilaista vähintään keskivaikeasti masentuneita oli 17 % ja liikunnallisesti aktiivisista artroosipotilaista 7 % (p < 0.001). Liikunnallisesti passiivisilla artroosipotilailla riskitulosuhde (OR) vähintään keskivaikean depression sairastamiseen oli 2,5 -kertainen (CI 95 % 1,8–3,4) verrokkeihin nähden.
Vaikka tutkimuksessa oli useita sekoittavia tekijöitä, joita ei käytetyllä tutkimusasetelmalla saatu poissuljettua, voidaan tuloksista tehdä joitakin päätelmiä. Artroosipotilaan liikuntakyvyn rajoittuessa kannattaa muistaa depression seulonta, jotta toimintakykyä edelleen heikentävä oheissairaus saadaan diagnosoitua ja hoidettua. Lisäksi depressioseulonta saattaa olla käytännöllinen lisäperuste esimerkiksi tekonivelleikkausarvioon, jotta osataan valita suurimman riskin potilaat kiireellisimpiin operaatioihin.
Avainsanat: komorbiditeetti, seulonta, BDI, metabolinen ekvivalentti (MET)