Neuropatioiden etiologia - kartoittava retrospektiivinen tutkimus TAYS:n neurologian poliklinikassa vuosina 2006-2010
KORHONEN, SAKARI (2012)
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-03-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22213
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22213
Tiivistelmä
TAUSTA: Polyneuropatia eli monihermosairaus on ääreishermoston laaja-alainen sairaus, johon yleensä liittyy sekä tunto- että liikehermojen vaurioituminen. Myös autonominen hermosto saattaa häiriintyä. Polyneuropatiaa voidaan pitää suhteellisen yleisenä neurologisena häiriönä. Perifeerisen neuropatian yleisenä prevalenssina voidaan pitää n. 2,4 prosenttia. Jos huomioidaan vain yli 55-vuotiaat, nousee esiintyvyys n. kahdeksaan prosenttiin. Tautiryhmään kuuluu useita erilaisia hankinnaisia, perinnöllisiä, akuutteja ja kroonisia tauteja, joissa ulkoisen syyn, perinnöllisen syyn tai yleissairauden takia ääreishermoston toiminta rappeutuu.
AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa vuosina 2006–2010 TAYS:n neurologian poliklinikassa käyneistä potilaista polyneuropatioiden (ICD-10 luokituksen diagnoosit G60-G64) osuutta ja jakautumista. Tutkimusaineistona käytettiin edellä mainitut ehdot täyttäneiden potilaiden asiakirjoja. Mukaan tutkimukseen kertyi 365 potilasta, keski-ikä oli 59 vuotta.
TULOKSET: Polyneuropatian etiologinen syy jäi epäselväksi 40 %:lla potilaista. Metabolinen syy (lähinnä diabetes) oli taustalla 15 %:ssa tapauksista. Immuunivälitteinen mekanismi selitti 12 % ja perinnöllisyys 11 % taudeista. Muut etiologiset tekijät jakautuivat seuraavasti: toksinen syy 9 %, systeemisairaus 5 %, ravitsemus, infektio ja paraproteinemia kukin 2 %. Sekä paraneoplasian että vaskuliitin osuus oli 1 %. Kivulias polyneuropatia oli noin puolella potilaista (179 potilasta). Heistä hieman vajaa kolmannes eli 53 tarvitsi kipupoliklinikan moniammatillista arviota. Vain 94 potilaalla oli potilastiedoissa arvioitu kivun hoidon vastetta. Näistä 72 (77 %) oli saanut hyvän vasteen, kun taas 22 tapauksessa (23 %) ei merkittävää hoitovastetta kipuun saavutettu.
AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa vuosina 2006–2010 TAYS:n neurologian poliklinikassa käyneistä potilaista polyneuropatioiden (ICD-10 luokituksen diagnoosit G60-G64) osuutta ja jakautumista. Tutkimusaineistona käytettiin edellä mainitut ehdot täyttäneiden potilaiden asiakirjoja. Mukaan tutkimukseen kertyi 365 potilasta, keski-ikä oli 59 vuotta.
TULOKSET: Polyneuropatian etiologinen syy jäi epäselväksi 40 %:lla potilaista. Metabolinen syy (lähinnä diabetes) oli taustalla 15 %:ssa tapauksista. Immuunivälitteinen mekanismi selitti 12 % ja perinnöllisyys 11 % taudeista. Muut etiologiset tekijät jakautuivat seuraavasti: toksinen syy 9 %, systeemisairaus 5 %, ravitsemus, infektio ja paraproteinemia kukin 2 %. Sekä paraneoplasian että vaskuliitin osuus oli 1 %. Kivulias polyneuropatia oli noin puolella potilaista (179 potilasta). Heistä hieman vajaa kolmannes eli 53 tarvitsi kipupoliklinikan moniammatillista arviota. Vain 94 potilaalla oli potilastiedoissa arvioitu kivun hoidon vastetta. Näistä 72 (77 %) oli saanut hyvän vasteen, kun taas 22 tapauksessa (23 %) ei merkittävää hoitovastetta kipuun saavutettu.