OLKANIVELEN TEKONIVELLEIKKAUKSET LASTENREUMAA SAIRASTAVILLA POTILAILLA
HAKALA, EEMELI (2012)
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-02-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22128
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22128
Tiivistelmä
Ongelma ja tavoitteet: Yleensä tekonivelleikkaukseen ryhdytään, jos potilas on kivulias ja kyseisen nivelen liikelaajuudet ja sen johdosta potilaan toimintakyky ovat huonontuneet sekä jos radiologisesti havaitaan selvää niveltuhoa. Tekonivelleikkauksella pyritään poistamaan tai lievittämään kipua sekä parantamaan toiminnallista tilannetta. Olkanivelen tekonivelleikkauksien tuloksista lastenreumassa on niukalti tietoa, ja aiheesta on tehty aiemmin vain kaksi tieteellistä tutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää potilaiden leikkauksesta saama hyöty, kun mittareina käytetään kipua ja toimintakykyä leikkauksen jälkeen.
Aineisto: Tutkimuksessa ovat mukana Reumasäätiön sairaalassa vuosina 1992–2008 tehdyt olkapääleikkaukset lastenreumaa sairastaville potilaille. Aineistossa on 39 potilasta. Leikattuja olkapäitä on 47. Aineistossa on tehty viisi uusintaleikkausta.
Menetelmät: Kyseessä on retrospektiivinen seurantatutkimus. Potilastiedoista on kerätty olkatekonivelen leikkauksen onnistumisen arvioimiseen tarvittavat tiedot. Tietoja olivat Constant score, liikelaajuudet ja kivuliaisuus.
Keskeiset tulokset: Keskimääräinen seuranta-aika oli 5,2 vuotta. Olkatekonivelleikkaus paransi sekä score-arvoja että liikelaajuuksia. Parhaat tulokset saavutettiin 1–3 vuoden kuluttua leikkauksesta. Score ja abduktio paranivat leikkauksen jälkeen tilastollisesti merkitsevästi. Leikkaus lievitti jonkin verran kipua.
Päätelmät: Suurin osa potilaista hyötyi leikkauksesta. Kivun lievitys on tärkein yksittäinen tavoite. Tulevaisuudessa lastenreumaa sairastavien hoito ja ennuste tulevat uusien lääkehoitojen takia muuttumaan.
Asiasanat:shoulder, arthroplasty, juvenile idiopathic arthritis
Aineisto: Tutkimuksessa ovat mukana Reumasäätiön sairaalassa vuosina 1992–2008 tehdyt olkapääleikkaukset lastenreumaa sairastaville potilaille. Aineistossa on 39 potilasta. Leikattuja olkapäitä on 47. Aineistossa on tehty viisi uusintaleikkausta.
Menetelmät: Kyseessä on retrospektiivinen seurantatutkimus. Potilastiedoista on kerätty olkatekonivelen leikkauksen onnistumisen arvioimiseen tarvittavat tiedot. Tietoja olivat Constant score, liikelaajuudet ja kivuliaisuus.
Keskeiset tulokset: Keskimääräinen seuranta-aika oli 5,2 vuotta. Olkatekonivelleikkaus paransi sekä score-arvoja että liikelaajuuksia. Parhaat tulokset saavutettiin 1–3 vuoden kuluttua leikkauksesta. Score ja abduktio paranivat leikkauksen jälkeen tilastollisesti merkitsevästi. Leikkaus lievitti jonkin verran kipua.
Päätelmät: Suurin osa potilaista hyötyi leikkauksesta. Kivun lievitys on tärkein yksittäinen tavoite. Tulevaisuudessa lastenreumaa sairastavien hoito ja ennuste tulevat uusien lääkehoitojen takia muuttumaan.
Asiasanat:shoulder, arthroplasty, juvenile idiopathic arthritis