Onko biologisilla lääkkeillä tehoa yleisoireista lastenreumaa sairastavien hoidossa?

Abstract

Yleisoireinen lastenreuma on harvinainen lastenreuman muoto, jota sairastaa noin 5 % lastenreumaatikoista. Taudinkuvan tyypillisiä piirteitä ovat kuumeilu, artriitit, ihottuma, imusolmukkeiden suureneminen, hepato- ja splenomegalia sekä serosiitit. Osalla lapsista kyseessä on vakava, toimintakykyä merkittävästi heikentävä polyartriitti. Yleisoireisen lastenreuman hoidossa on käytetty glukokortikoideja, perinteisiä reumalääkkeitä ja tulehduskipulääkkeitä jo vuosien ajan. Vuonna 1999 otettiin käyttöön niin kutsutut biologiset lääkkeet, joita valmistettaessa hyödynnetään elävien solujen tuottamia proteiineja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko biologisten lääkkeiden käyttöönotto tuonut lisätehoa yleisoireisen lastenreuman hoitoon. Aineisto (N = 9) tähän retrospektiiviseen kohorttitutkimukseen kerättiin Tampereen yliopistollisen keskussairaalan sairaskertomusarkistossa olevista vuosina 1988–2008 yleisoireiseen lastenreumaan sairastuneiden sairaskertomuksista. Kirjoitimme jokaisesta tutkittavasta itsenäisen tapausselostuksen ja vertasimme laboratoriokokeiden tuloksia iänmukaisiin viitearvoihin tietyn ajan kuluttua biologisen lääkkeen aloituksesta. Kolmen tutkittavan vaste biologiseen lääkehoitoon oli hyvä ja nopea. Kahden tutkittavan oirekuva parani vähitellen biologisen lääkkeen aloituksen jälkeen. Yksi tutkittava hyötyi lääkkeestä aluksi, mutta oirekuva paheni myöhemmin. Yksi tutkittava reagoi laboratoriokokeiden perusteella hyvin lääkehoitoon, mutta oireilu jatkui lääkityksestä huolimatta. Kaksi tutkittavista menehtyi seuranta-aikana. Tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että biologisten lääkkeiden käyttöönotto on tehostanut yleisoireisen lastenreuman hoitoa. Näin tapahtui erityisesti tutkittavilla, joilla biologinen lääke voitiin aloittaa riittävän aikaisessa vaiheessa.

Avainsanat: lastenreuma, yleisoireinen reuma, Stillin tauti, biologiset lääkkeet