Syntymästressin vaikutus autismin spektrin sekä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöiden kehittymiseen
HAATAJA, HEINI (2011)
2011
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-10-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21859
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21859
Tiivistelmä
Tavoitteet: Perinataalitekijöiden on aiemmin todettu vaikuttavan lapsen neurologiseen kehitykseen. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti syntymästressiin liittyvien tekijöiden vaikutusta neuropsykiatristen häiriöiden, esimerkkeinä autismin kirjo (ASD) ja ADHD, kehittymiseen.
Aineisto ja menetelmät: Aineistona oli 126 TAYS:ssa vuosina 2001-2002 normaaliraskaudesta terveenä syntynyttä lasta, joiden sairauskertomuksista etsittiin 8-9 vuoden iässä tiedot mahdollisista neuropsykiatrisista ongelmista. Ongelmien esiintymisen perusteella aineisto jaettiin tapauksiin ja verrokkeihin. Lapsilta oli aiempaa tutkimusta varten kerätty raskausaikaan ja synnytykseen liittyviä tietoja, esimerkiksi synnytystapa, synnytyksen kesto, Apgarin pisteet, napa-arterian pH, arginiini vasopressiini (AVP) -pitoisuus, ensimmäisen miktion ajankohta sekä äidin raskaudenaikainen päihteidenkäyttö. SPSS-ohjelmalla verrattiin tapausten ja verrokkien eroja näiden tietojen osalta.
Tulokset: Tapausten havaittiin syntyneen lähes yksinomaan sektioilla, sekä elektiivisillä että kiireisillä. Syntymästressistä kertovista suureista tapausten Apgarin pisteet ja pH olivat verrokkeja paremmat. Syntyessä tapaukset olivat verrokkeja pienipäisempiä. Muissa suureissa ei ollut eroja.
Johtopäätökset: Synnytystapa selittänee tapausten paremmat Apgarin pisteet ja pH:n. Tapausten syntyminen pääosin sektiolla poikkesi hypoteesista, mutta saman suuntaisia löydöksiä on saatu aiemmissakin tutkimuksissa. Taustalla voisi olla esimerkiksi vähäisemmästä stressihormonien erityksestä aiheutuva heikompi neonataaliadaptaatio sekä dopaminergisen järjestelmän ja varhaisen äiti-lapsivuorovaikutuksen muutokset. Pieni aineistokoko ja häiriöiden heterogeenisyys vaikeuttavat tulosten luotettavaa tarkastelua. Aihe kaipaa lisäselvittelyjä.
Avainsanat: arginiini vasopressiini, neuropsykiatrinen häiriö, oksitosiini, perinataaliset tekijät, sektio, synnytystapa
Aineisto ja menetelmät: Aineistona oli 126 TAYS:ssa vuosina 2001-2002 normaaliraskaudesta terveenä syntynyttä lasta, joiden sairauskertomuksista etsittiin 8-9 vuoden iässä tiedot mahdollisista neuropsykiatrisista ongelmista. Ongelmien esiintymisen perusteella aineisto jaettiin tapauksiin ja verrokkeihin. Lapsilta oli aiempaa tutkimusta varten kerätty raskausaikaan ja synnytykseen liittyviä tietoja, esimerkiksi synnytystapa, synnytyksen kesto, Apgarin pisteet, napa-arterian pH, arginiini vasopressiini (AVP) -pitoisuus, ensimmäisen miktion ajankohta sekä äidin raskaudenaikainen päihteidenkäyttö. SPSS-ohjelmalla verrattiin tapausten ja verrokkien eroja näiden tietojen osalta.
Tulokset: Tapausten havaittiin syntyneen lähes yksinomaan sektioilla, sekä elektiivisillä että kiireisillä. Syntymästressistä kertovista suureista tapausten Apgarin pisteet ja pH olivat verrokkeja paremmat. Syntyessä tapaukset olivat verrokkeja pienipäisempiä. Muissa suureissa ei ollut eroja.
Johtopäätökset: Synnytystapa selittänee tapausten paremmat Apgarin pisteet ja pH:n. Tapausten syntyminen pääosin sektiolla poikkesi hypoteesista, mutta saman suuntaisia löydöksiä on saatu aiemmissakin tutkimuksissa. Taustalla voisi olla esimerkiksi vähäisemmästä stressihormonien erityksestä aiheutuva heikompi neonataaliadaptaatio sekä dopaminergisen järjestelmän ja varhaisen äiti-lapsivuorovaikutuksen muutokset. Pieni aineistokoko ja häiriöiden heterogeenisyys vaikeuttavat tulosten luotettavaa tarkastelua. Aihe kaipaa lisäselvittelyjä.
Avainsanat: arginiini vasopressiini, neuropsykiatrinen häiriö, oksitosiini, perinataaliset tekijät, sektio, synnytystapa