Salibandyvammojen riskitekijät naispelaajilla
KUJANPÄÄ, JUUSO (2011)
2011
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-08-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21821
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää naissalibandynpelaajien tuki- ja liikuntaelimistön vammojen riskitekijöitä. Salibandyvammojen riskitekijöitä ei ole juurikaan tutkittu aikaisemmin, vaikka lajin harrastajamäärät ovat kasvaneet. Kahden pelikauden aikana toteutetussa prospektiivisessa seurannassa tietoja kerättiin yhteensä 587 pelaajasta Suomen kolmelta korkeimmalta sarjatasolta. Taustatiedot, harjoitusmäärät sekä vammatiedot kerättiin kyselylomakkeella, jonka lisäksi tutkimuksen lääkäri otti yhteyttä vammautuneisiin pelaajiin tarkistaen ja tarkentaen saatuja tietoja.
Tutkimuksen aikana sattuneiden vakavimpien vammojen riskiin olivat yhteydessä nuuskan käyttö (OR 2.6; 95 %:n LV 1.3−5.2), alkoholin käyttö kuukausittain (OR 2.4; 95 %:n LV 1.2−4.7) sekä viikoittain (OR 2.3; 95 %:n LV 1.0−5.3) harvemmin käyttäneisiin verrattuna. Nilkan vääntövammojen riskiä vähensi peruskuntokauden muu kuin laji- tai lihasvoimaharjoittelu, eli esimerkiksi juoksu-, nopeus-, kimmoisuus- ja liikkuvuusharjoittelu sekä venyttely (OR 0.8; 95 %:n LV 0.7−1.0). Polven vääntövammojen riskiä vähensi säännöllinen lääkitys, josta 70 % oli pääasiassa e-pillereitä ja muita hormonilääkkeitä (OR 0.3, 95 %:n LV 0.1−0.8).
Salibandypelaajien riskiä voidaan kenties ehkäistä elintapaohjauksella ja neuvonnalla sekä harjoittelun määrää ja laatua muuttamalla. Näiden teho vammojen ehkäisyssä voidaan luotettavimmin selvittää satunnaistettujen ja kontrolloitujen interventiotutkimusten avulla.
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21821
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää naissalibandynpelaajien tuki- ja liikuntaelimistön vammojen riskitekijöitä. Salibandyvammojen riskitekijöitä ei ole juurikaan tutkittu aikaisemmin, vaikka lajin harrastajamäärät ovat kasvaneet. Kahden pelikauden aikana toteutetussa prospektiivisessa seurannassa tietoja kerättiin yhteensä 587 pelaajasta Suomen kolmelta korkeimmalta sarjatasolta. Taustatiedot, harjoitusmäärät sekä vammatiedot kerättiin kyselylomakkeella, jonka lisäksi tutkimuksen lääkäri otti yhteyttä vammautuneisiin pelaajiin tarkistaen ja tarkentaen saatuja tietoja.
Tutkimuksen aikana sattuneiden vakavimpien vammojen riskiin olivat yhteydessä nuuskan käyttö (OR 2.6; 95 %:n LV 1.3−5.2), alkoholin käyttö kuukausittain (OR 2.4; 95 %:n LV 1.2−4.7) sekä viikoittain (OR 2.3; 95 %:n LV 1.0−5.3) harvemmin käyttäneisiin verrattuna. Nilkan vääntövammojen riskiä vähensi peruskuntokauden muu kuin laji- tai lihasvoimaharjoittelu, eli esimerkiksi juoksu-, nopeus-, kimmoisuus- ja liikkuvuusharjoittelu sekä venyttely (OR 0.8; 95 %:n LV 0.7−1.0). Polven vääntövammojen riskiä vähensi säännöllinen lääkitys, josta 70 % oli pääasiassa e-pillereitä ja muita hormonilääkkeitä (OR 0.3, 95 %:n LV 0.1−0.8).
Salibandypelaajien riskiä voidaan kenties ehkäistä elintapaohjauksella ja neuvonnalla sekä harjoittelun määrää ja laatua muuttamalla. Näiden teho vammojen ehkäisyssä voidaan luotettavimmin selvittää satunnaistettujen ja kontrolloitujen interventiotutkimusten avulla.