Parapneumonisen empyeeman tunnistaminen ja esiintyminen lapsilla TAYS:ssa 1991-2009
NIEMI, EERO (2011)
2011
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-01-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21630
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21630
Tiivistelmä
Empyeeman ilmaantuvuuden on havaittu lisääntyneen 1990-luvun puolivälin jälkeen Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Lisäksi empyeeman kehittymisen tunnistaminen pneumoniapotilailla on todettu haasteelliseksi.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tekijöitä, joiden avulla empyeeman kehittymisen tunnistaminen pneumoniaa sairastavilla lapsilla tapahtuisi mahdollisimman varhain ja täten asianmukaiset hoitotoimet eivät viivästyisi. Lisäksi tarkasteltiin empyeeman esiintyvyyttä, hoitomenetelmiä ja komplikaatioita.
Tutkimuksessa arvioitiin 35 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS) empyeeman vuoksi hoidettua lasta vuosina 1991–2009. Aineistoa verrattiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS) hoidettuihin empyeema- ja pneumoniatapauksiin.
Keskeisinä tuloksina tutkimuksessa havaittiin, että TAYS:ssa ei todettu empyeeman ilmaantuvuuden kasvua 1990-luvun puolivälissä, vaan vasta kymmenen vuotta myöhemmin. TAYS:n ja TYKS:n empyeemapotilaiden taustatiedot, kliiniset löydökset ja laboratoriokokeiden tulokset olivat samankaltaisia. Pneumoniapotilaisiin verrattuna havaittiin useammin vanhempien ilmoittamaa hengitysvaikeutta sekä kipua tulovaiheen vatsan palpaatiossa. Lisäksi empyeeman hoitomenetelmissä ja komplikaatioissa havaittiin eroja sairaaloiden kesken.
Empyeeman kehittymisen tunnistaminen pneumoniaa sairastavilla lapsipotilailla on haastavaa. TAYS:ssa empyeema on ollut harvinainen ja tämä lienee heijastunut erilaisina hoitokäytäntöinä TYKS:aan verrattuna.
Asiasanat:parapneumoninen effuusio, komplisoitunut pneumonia, ilmaantuvuus, riskitekijä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tekijöitä, joiden avulla empyeeman kehittymisen tunnistaminen pneumoniaa sairastavilla lapsilla tapahtuisi mahdollisimman varhain ja täten asianmukaiset hoitotoimet eivät viivästyisi. Lisäksi tarkasteltiin empyeeman esiintyvyyttä, hoitomenetelmiä ja komplikaatioita.
Tutkimuksessa arvioitiin 35 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS) empyeeman vuoksi hoidettua lasta vuosina 1991–2009. Aineistoa verrattiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS) hoidettuihin empyeema- ja pneumoniatapauksiin.
Keskeisinä tuloksina tutkimuksessa havaittiin, että TAYS:ssa ei todettu empyeeman ilmaantuvuuden kasvua 1990-luvun puolivälissä, vaan vasta kymmenen vuotta myöhemmin. TAYS:n ja TYKS:n empyeemapotilaiden taustatiedot, kliiniset löydökset ja laboratoriokokeiden tulokset olivat samankaltaisia. Pneumoniapotilaisiin verrattuna havaittiin useammin vanhempien ilmoittamaa hengitysvaikeutta sekä kipua tulovaiheen vatsan palpaatiossa. Lisäksi empyeeman hoitomenetelmissä ja komplikaatioissa havaittiin eroja sairaaloiden kesken.
Empyeeman kehittymisen tunnistaminen pneumoniaa sairastavilla lapsipotilailla on haastavaa. TAYS:ssa empyeema on ollut harvinainen ja tämä lienee heijastunut erilaisina hoitokäytäntöinä TYKS:aan verrattuna.
Asiasanat:parapneumoninen effuusio, komplisoitunut pneumonia, ilmaantuvuus, riskitekijä