Lapsikontaktit lääkäreiden peruskoulutuksessa

Abstract

Tampereen yliopistossa lääketiedettä opiskellaan integroidusti ja käytössä on ongelmalähtöinen oppimismenetelmä. Opinnot kestävät yhteensä kuusi vuotta, joista preklinikka sisältää ensimmäiset 3,5 vuotta ja klinikka seuraavat 2 vuotta. Potilaskontakteja on tarkoitus tulla jo ensimmäisinä vuosina. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, paljonko lapsikontakteja tulee opiskelun aikana ja millaisia kontaktit ovat laadultaan. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää kuudennen eli viimeisen vuosikurssin opiskelijaa. Haastattelut toteutettiin käyttäen strukturoitua kyselykaavaketta ja haastatteluissa käytiin läpi kaikki opetustilanteet, joissa lapsikontakteja mahdollisesti voisi olla. Jokaisesta kontaktista kysyttiin, oliko haastateltava ollut tilanteessa ainoa opiskelija vai oliko opetus tapahtunut pareittain tai ryhmissä. Samoin kysyttiin, saiko haastateltava ottaa anamneesia tai tutkia itse. Myös kontaktin kesto selvitettiin. Tuloksia vertailtiin preklinikan, lasten kurssin ja muun klinikan välillä. Haastateltavilla oli opiskeluiden aikana kontakteja yhteensä 798, keskimäärin 114 kontaktia jokaisella oppilaalla. Hieman alle puolet näistä oli lasten kurssilla, mutta myös varhaiset lapsikontaktit preklinikassa toteutuivat. Ajallisesti kontakteja tuli yhteensä n. 35 tuntia. Lapsia tutkittiin eniten ryhmässä lasten kurssilla ja yksin klinikassa. Kontakteista demonstraatioita oli eniten preklinikassa, ja opiskelijat saivat itse tutkia eniten lasten kurssilla. Integroitu koulutus selvästi toimii ainakin lapsikontakteissa, ja kontakteja tulee kaikille opiskelijoille varsin hyvin opiskeluiden aikana. Opiskelijat pääsevät myös itse tutkimaan runsaasti lapsipotilaita ja saavat heistä hyvän käsityksen.

Asiasanat:Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, integroitu oppimismenetelmä, lasten kurssi, haastattelu