Katsaus perifeerisiin T-solulymfoomiin
PAANANEN, TUOMAS (2011)
2011
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-02-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21620
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21620
Tiivistelmä
Katsauksen tarkoituksena oli keskittyä kliinisesti merkittäviin perifeeristen T-solulymfoomien kokonaisuuksiin. Keskeisin lähdeteos oli WHO:n hematopoieettisten ja imukudoksen kasvaimien luokitus. Jokaisesta tautikokonaisuudesta etsittiin uusinta tietoa MEDLINE-kirjallisuushaulla. Lisäksi T-solulymfoomien tautikirjoa havainnollistetaan tapausselostuksin.
Non-Hodgkin-lymfoomiin kuuluvat perifeeriset T-solulymfoomat ovat harvinainen ja hyvin heterogeeninen lymfoproliferatiivinen tautiryhmä. Niiden tunnistamisessa ja luokittelussa on viime vuosikymmeninä edistytty paljon. Vuoden 1994 REAL-luokituksessa (Revised European American Lymphoma classification) T-solulymfoomat luokiteltiin ensimmäistä kertaa kliinisen kuvan, molekyylitason poikkeavuuksien ja immunofenotyypin perusteella. Uusin luokittelu on WHO:n vuonna 2008 julkaisema hematopoieettisten ja imukudoksen kasvaimien luokitus.
Kehittyneistä hoidoista huolimatta osa perifeerisistä T-solulymfoomista on erittäin aggressiivisia ja ennuste on huono. Tämä koskee erityisesti lymfoomia, joissa sairastavuus ja kuolleisuus liittyvät sytokiini- ja immuunivasteiden säätelyhäiriöihin ja hemofagosyyttiseen oireyhtymään. Yleisesti Tsolulymfoomia pidetään histologisesti vastaavia B-solulymfoomia aggressiivisempina.
Perifeeristen T-solulymfoomien hoitoon tarvitaan uusia parempia keinoja. Lukuisia tutkimuksia kokeellisista hoitomuodoista on käynnissä. Tavoitteena uusissa hoitomuodoissa on mahdollisimman tehokkaiden lääkeaineyhdistelmien löytäminen ja toisaalta niiden yhdistäminen autologiseen tai allogeeniseen kantasolujensiirtoon.
Avainsanat: kirjallisuuskatsaukset, tapausselostukset, luokitus, oireet ja löydökset, ennuste
Non-Hodgkin-lymfoomiin kuuluvat perifeeriset T-solulymfoomat ovat harvinainen ja hyvin heterogeeninen lymfoproliferatiivinen tautiryhmä. Niiden tunnistamisessa ja luokittelussa on viime vuosikymmeninä edistytty paljon. Vuoden 1994 REAL-luokituksessa (Revised European American Lymphoma classification) T-solulymfoomat luokiteltiin ensimmäistä kertaa kliinisen kuvan, molekyylitason poikkeavuuksien ja immunofenotyypin perusteella. Uusin luokittelu on WHO:n vuonna 2008 julkaisema hematopoieettisten ja imukudoksen kasvaimien luokitus.
Kehittyneistä hoidoista huolimatta osa perifeerisistä T-solulymfoomista on erittäin aggressiivisia ja ennuste on huono. Tämä koskee erityisesti lymfoomia, joissa sairastavuus ja kuolleisuus liittyvät sytokiini- ja immuunivasteiden säätelyhäiriöihin ja hemofagosyyttiseen oireyhtymään. Yleisesti Tsolulymfoomia pidetään histologisesti vastaavia B-solulymfoomia aggressiivisempina.
Perifeeristen T-solulymfoomien hoitoon tarvitaan uusia parempia keinoja. Lukuisia tutkimuksia kokeellisista hoitomuodoista on käynnissä. Tavoitteena uusissa hoitomuodoissa on mahdollisimman tehokkaiden lääkeaineyhdistelmien löytäminen ja toisaalta niiden yhdistäminen autologiseen tai allogeeniseen kantasolujensiirtoon.
Avainsanat: kirjallisuuskatsaukset, tapausselostukset, luokitus, oireet ja löydökset, ennuste