Työhyvinvoinnin määrittyminen hoivatyöntekijöiden tarinoissa
LEHTONEN, TUULA (2012)
2012
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-01-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22141
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22141
Tiivistelmä
Tutkimus on puheenvuoro ajankohtaiseen sosiaali- ja terveysalan henkilöstön työhyvinvointia ja riittävyyttä koskevaan keskusteluun. Tavoitteena on tutkia hoivatyöntekijöiden kirjoittamia työhyvinvointia koskevia tarinoita. Tutkimuskysymykset ovat, miten työhyvinvointi määrittyy hoivatyöntekijöiden kertomuksissa ja minkälaisista ulottuvuuksista työhyvinvointi koostuu. Tutkimus nojaa naistutkimuksen käsitteistöön. Työhyvinvointi nähdään alakohtaisena ja kontekstisidonnaisena ilmiönä.
Tutkimus on laadullinen. Tutkimusotteena on tarinallisuus, joka liittyy seuraaviin valintoihin: aineisto koostuu kirjoitetuista tarinoista eli kertomuksista ja analysointi tapahtui teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jota voidaan pitää myös narratiivisena analysointitapana. Tutkimuksen yhteenvedon esittämisen yhtenä tapana on tarinamuotoisuus.
Tutkimusaineisto koottiin ammatillisen oppilaitoksen täydennyskoulutustilaisuuksissa talvella 2009−2010. Tutkimukseen osallistuneet hoivatyöntekijät, yhteensä 44, ovat kaikki naisia. He työskentelevät lasten päivähoidossa ja vanhustenhuollossa, julkisella ja yksityisellä sektorilla. Aineiston tarinat on kerätty käyttäen eläytymismenetelmää.
Sisällönanalyysin avulla päädyttiin tulokseen, että työhyvinvointi koostuu neljästä ulottuvuudesta: työolosuhteiden merkitys, työpaikan vuorovaikutussuhteiden merkitys, henkilöön liittyvät merkitykset ja ammatillinen pohdinta osana työhyvinvointia. Kyseiset ulottuvuudet limittyvät tiiviisti yhteen.
Hoivatyöntekijöiden kuvaama kiireinen työtahti, moninaiset psykofyysiset oireet ja turhautuminen tulisi ymmärtää vakaviksi yhteiskunnallisiksi ongelmiksi, joihin olisi syytä puuttua hoivatyöntekijöiden, heidän asiakkaidensa ja perheidensä hyvinvoinnin takia. Tutkimuksessa ilmeni, että työhyvinvointi on merkittävästi yhteisöllinen kysymys. Hoiva itsessään, kun sen voi tehdä ammatillisesti korkeatasoisesti, on palkitsevaa ja iloa tuottavaa. Yhteenvetona hoivatyöntekijöiden työhyvinvoinnin määrittymisestä esitetään työhyvinvoinnin hyvän kehän teoria.
Toimenpidesuosituksena esitetään, että yhteisöllisyyttä tulisi työpaikoilla vahvistaa ja edistää tarkoituksellisesti. Työyhteisöissä tulisi panostaa ensinnäkin hyvän kehän jo olemassa olevien piirteiden tunnistamiseen ja seuraavaksi niiden vahvistamiseen.
Asiasanat:Työhyvinvointi, hoivatyö
Tutkimus on laadullinen. Tutkimusotteena on tarinallisuus, joka liittyy seuraaviin valintoihin: aineisto koostuu kirjoitetuista tarinoista eli kertomuksista ja analysointi tapahtui teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jota voidaan pitää myös narratiivisena analysointitapana. Tutkimuksen yhteenvedon esittämisen yhtenä tapana on tarinamuotoisuus.
Tutkimusaineisto koottiin ammatillisen oppilaitoksen täydennyskoulutustilaisuuksissa talvella 2009−2010. Tutkimukseen osallistuneet hoivatyöntekijät, yhteensä 44, ovat kaikki naisia. He työskentelevät lasten päivähoidossa ja vanhustenhuollossa, julkisella ja yksityisellä sektorilla. Aineiston tarinat on kerätty käyttäen eläytymismenetelmää.
Sisällönanalyysin avulla päädyttiin tulokseen, että työhyvinvointi koostuu neljästä ulottuvuudesta: työolosuhteiden merkitys, työpaikan vuorovaikutussuhteiden merkitys, henkilöön liittyvät merkitykset ja ammatillinen pohdinta osana työhyvinvointia. Kyseiset ulottuvuudet limittyvät tiiviisti yhteen.
Hoivatyöntekijöiden kuvaama kiireinen työtahti, moninaiset psykofyysiset oireet ja turhautuminen tulisi ymmärtää vakaviksi yhteiskunnallisiksi ongelmiksi, joihin olisi syytä puuttua hoivatyöntekijöiden, heidän asiakkaidensa ja perheidensä hyvinvoinnin takia. Tutkimuksessa ilmeni, että työhyvinvointi on merkittävästi yhteisöllinen kysymys. Hoiva itsessään, kun sen voi tehdä ammatillisesti korkeatasoisesti, on palkitsevaa ja iloa tuottavaa. Yhteenvetona hoivatyöntekijöiden työhyvinvoinnin määrittymisestä esitetään työhyvinvoinnin hyvän kehän teoria.
Toimenpidesuosituksena esitetään, että yhteisöllisyyttä tulisi työpaikoilla vahvistaa ja edistää tarkoituksellisesti. Työyhteisöissä tulisi panostaa ensinnäkin hyvän kehän jo olemassa olevien piirteiden tunnistamiseen ja seuraavaksi niiden vahvistamiseen.
Asiasanat:Työhyvinvointi, hoivatyö