PBL-opetussuunnitelmalla opiskelevan sairaanhoitajaopiskelijan eettinen osaaminen ammattitaitoa edistävässä harjoittelussa
LEPPÄNEN, MARITA (2011)
LEPPÄNEN, MARITA
2011
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-10-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21861
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21861
Tiivistelmä
Pirkanmaan ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelmassa ongelmaperustaiseen opetussuunnitelmaan siirtyminen käynnisti vuosiksi 2003–2006 laajan tutkimushankkeen. Yksi osa hankkeesta tutki sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisten taitojen kehittymistä ammattitaitoa edistävän harjoittelun aikana. Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla ja haastattelemalla 58 alku- ja keskivaiheen sairaanhoitajaopiskelijaa harjoittelun aikana ja osan aineistosta muodosti opiskelijoiden harjoitteluun liittyvät dokumentit.
Tutkimusraportin osa I kuvaa tutkimushankkeen teoreettisia perusteita sekä ongelmaperustaisen opetussuunnitelman käyttöönottoa hoitotyön koulutusohjelmassa. Tutkimushankkeen tutkijoista neljä tutkijaa keräsi tutkimusaineiston yhteistyössä opiskelijoiden kliinisestä harjoittelusta ja kirjoitti tutkimusraportin ensimmäisen osan, joka liitettiin tutkijoiden eri aikoina valmistuviin tutkimusraportteihin. Tämän tutkimusraportin osat II-V kuvaavat sairaanhoitajaopiskelijan eettistä osaamista hoitotyön harjoittelussa.
Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää ongelmaperustaisella opetussuunnitelmalla opiskelevien sairaanhoitajaopiskelijoiden eettisen osaamisen ilmenemistä ammattitaitoa edistävässä harjoittelussa opiskelun alku- ja keskivaiheessa. Tutkimuksen aineisto analysoitiin abduktiivisella sisällönanalyysilla. Aineiston analyysissa käytettiin apuna kvalitatiivisen tutkimuksen analysointia varten kehitettyä NVivo 2.0 -ohjelmaa.
Tulokset osoittivat, että opiskelija arvioi omaa osaamistaan eettisellä osaamisalueella useammin kuin, mitä hän oli asettanut harjoittelujaksolle oppimistavoitteekseen. Harjoittelun ohjaajat arvioivat alku- ja keskivaiheen opiskelijoiden eettistä osaamista harjoittelujakson päätösvaiheessa lähes poikkeuksetta. Osa tutkimustuloksista on konstruoitu kertomuksiksi ilmentämään kahta erilaista opiskelijaa. Toisen opiskelijan kertomuksessa opiskelijan eettinen osaaminen ilmenee yhteistyösuhteena potilaan kanssa. Potilaan ja opiskelijan välinen vuorovaikutus toteutuu tasavertaisena. Opiskelija kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta, kuuntelee potilaan ohjeita ja arvostaa niitä. Opiskelijan puheesta hoitotilanteiden jälkeen välittyy pyrkimys toisen ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja ymmärtämiseen. Toisen opiskelijan kertomuksessa potilas on enemmän hoitamisen kohde kuin tahtova ja tunteva ihminen. Hoitotilanteiden jälkeisissä keskustelutilaisuuksissa opiskelija esittelee potilaita erilaisina tautitiloina ja diagnooseina.
Opiskelijoiden harjoittelupaikoissa oli eroja. Osassa hoitoyhteisöjä potilaan tarpeet toimivat hoitotyön lähtökohtana. Opiskelijaan suhtauduttiin tulevana kollegana, joka on uransa alussa. Ohjaajat olivat kiinnostuneita koulussa opetetuista asioista ja keskustelivat niistä opiskelijan kanssa. Toisissa harjoittelupaikoissa opiskelija ei tuntenut itseään tervetulleeksi osastolle. Ohjaajat olivat väsyneitä opiskelijoiden ohjaukseen ja kukaan ei välttämättä halunnut ottaa opiskelijaa ohjattavakseen. Hyvä ohjaaja oli opiskelijan mielestä hoitaja, joka oli kiinnostunut opiskelijan oppimisesta ja omasta työstään. Ohjaajassa opiskelija arvosti toisen ihmisen kunnioittavaa ja hyväksyvää asennetta sekä kykyä antaa positiivista palautetta. Kaikki ohjaajat eivät opiskelijoiden mielestä tukeneet opiskelijan oppimista. Tällöin opiskelijan rooli osastolla jäi epäselväksi. Opiskelija koki, että ohjaaja ei ollut kiinnostunut hänen tavoitteistaan eikä ehtinyt paneutumaan hänen opiskeluunsa.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena ja sen tavoitteena oli ongelmaperustaisen opetussuunnitelman kehittäminen tutkimuksen tuottaman tiedon avulla. Tutkimusprosessin aikana järjestettiin opiskelijoiden harjoittelun ohjaajille ja opettajille yhteisiä tapaamisia, joiden tarkoituksena oli ongelmaperustaisen opetussuunnitelman kehittäminen. Tämän tutkimuksen tuloksia hyödynnettiin vuoden 2005 opetussuunnitelman uudistamistyössä. Opetussuunnitelmaan lisättiin opiskelijoiden eettisen osaamisen osuutta tutoriaalien lähtökohdiksi ja teoreettiseen opiskeluun opintojen eri vaiheissa. Tutkimuksen tuloksien perusteella syntyi perustelu tietoisemmin ohjata opiskelijaa asettamaan eettisen osaamisen tavoitteita eri harjoittelujaksoille.
Avainsanat: etiikka, harjoittelu, hoitotyö, ongelmalähtöinen oppiminen, opetussuunnitelmat, osaaminen, opiskelijat
Tutkimusraportin osa I kuvaa tutkimushankkeen teoreettisia perusteita sekä ongelmaperustaisen opetussuunnitelman käyttöönottoa hoitotyön koulutusohjelmassa. Tutkimushankkeen tutkijoista neljä tutkijaa keräsi tutkimusaineiston yhteistyössä opiskelijoiden kliinisestä harjoittelusta ja kirjoitti tutkimusraportin ensimmäisen osan, joka liitettiin tutkijoiden eri aikoina valmistuviin tutkimusraportteihin. Tämän tutkimusraportin osat II-V kuvaavat sairaanhoitajaopiskelijan eettistä osaamista hoitotyön harjoittelussa.
Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää ongelmaperustaisella opetussuunnitelmalla opiskelevien sairaanhoitajaopiskelijoiden eettisen osaamisen ilmenemistä ammattitaitoa edistävässä harjoittelussa opiskelun alku- ja keskivaiheessa. Tutkimuksen aineisto analysoitiin abduktiivisella sisällönanalyysilla. Aineiston analyysissa käytettiin apuna kvalitatiivisen tutkimuksen analysointia varten kehitettyä NVivo 2.0 -ohjelmaa.
Tulokset osoittivat, että opiskelija arvioi omaa osaamistaan eettisellä osaamisalueella useammin kuin, mitä hän oli asettanut harjoittelujaksolle oppimistavoitteekseen. Harjoittelun ohjaajat arvioivat alku- ja keskivaiheen opiskelijoiden eettistä osaamista harjoittelujakson päätösvaiheessa lähes poikkeuksetta. Osa tutkimustuloksista on konstruoitu kertomuksiksi ilmentämään kahta erilaista opiskelijaa. Toisen opiskelijan kertomuksessa opiskelijan eettinen osaaminen ilmenee yhteistyösuhteena potilaan kanssa. Potilaan ja opiskelijan välinen vuorovaikutus toteutuu tasavertaisena. Opiskelija kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta, kuuntelee potilaan ohjeita ja arvostaa niitä. Opiskelijan puheesta hoitotilanteiden jälkeen välittyy pyrkimys toisen ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja ymmärtämiseen. Toisen opiskelijan kertomuksessa potilas on enemmän hoitamisen kohde kuin tahtova ja tunteva ihminen. Hoitotilanteiden jälkeisissä keskustelutilaisuuksissa opiskelija esittelee potilaita erilaisina tautitiloina ja diagnooseina.
Opiskelijoiden harjoittelupaikoissa oli eroja. Osassa hoitoyhteisöjä potilaan tarpeet toimivat hoitotyön lähtökohtana. Opiskelijaan suhtauduttiin tulevana kollegana, joka on uransa alussa. Ohjaajat olivat kiinnostuneita koulussa opetetuista asioista ja keskustelivat niistä opiskelijan kanssa. Toisissa harjoittelupaikoissa opiskelija ei tuntenut itseään tervetulleeksi osastolle. Ohjaajat olivat väsyneitä opiskelijoiden ohjaukseen ja kukaan ei välttämättä halunnut ottaa opiskelijaa ohjattavakseen. Hyvä ohjaaja oli opiskelijan mielestä hoitaja, joka oli kiinnostunut opiskelijan oppimisesta ja omasta työstään. Ohjaajassa opiskelija arvosti toisen ihmisen kunnioittavaa ja hyväksyvää asennetta sekä kykyä antaa positiivista palautetta. Kaikki ohjaajat eivät opiskelijoiden mielestä tukeneet opiskelijan oppimista. Tällöin opiskelijan rooli osastolla jäi epäselväksi. Opiskelija koki, että ohjaaja ei ollut kiinnostunut hänen tavoitteistaan eikä ehtinyt paneutumaan hänen opiskeluunsa.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena ja sen tavoitteena oli ongelmaperustaisen opetussuunnitelman kehittäminen tutkimuksen tuottaman tiedon avulla. Tutkimusprosessin aikana järjestettiin opiskelijoiden harjoittelun ohjaajille ja opettajille yhteisiä tapaamisia, joiden tarkoituksena oli ongelmaperustaisen opetussuunnitelman kehittäminen. Tämän tutkimuksen tuloksia hyödynnettiin vuoden 2005 opetussuunnitelman uudistamistyössä. Opetussuunnitelmaan lisättiin opiskelijoiden eettisen osaamisen osuutta tutoriaalien lähtökohdiksi ja teoreettiseen opiskeluun opintojen eri vaiheissa. Tutkimuksen tuloksien perusteella syntyi perustelu tietoisemmin ohjata opiskelijaa asettamaan eettisen osaamisen tavoitteita eri harjoittelujaksoille.
Avainsanat: etiikka, harjoittelu, hoitotyö, ongelmalähtöinen oppiminen, opetussuunnitelmat, osaaminen, opiskelijat