Ammatillisen erityisopetuksen tuloksellisuuden kuvaaminen ammatillisten erityisoppilaitosten rehtoreiden käsityksinä

Abstract

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli tutkia ja kuvata käsityksiä ammatillisten erityisoppilaitosten toiminnan tuloksellisuudesta. Tarkoitus oli myös kuvata ammatillisten erityisoppilaitosten toiminnan tuloksellisuuden monitahoisuutta ja lisätä siitä tietoisuutta sekä ymmärtää sen mittaamisen problematiikkaa. Tarkoituksena oli myös, että tutkimus auttaisi myöhemmin tuloksellisuusrahoituksen mittariston kehittämissä ammatillisiin erityisoppilaitoksiin. Tuloksellisuuden ilmiön jäsentäminen sekä sen oleellisten ongelmien esille tuominen onkin tämän tutkimuksen tärkeä tulos.

Tutkimuksen kohderyhmänä oli kaikki Suomen ammatillisten erityisoppilaitosten (N=12) rehtorit ja johtajat. Rehtoreiden käsityksiä tuloksellisuudesta tutkittiin fenomenografisella tutkimusotteella, joka on yksi kvalitatiivisen tutkimuksen laji, analysoiden teemahaastatteluilla saatua aineistoa fenomenografisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysin perusteella muodostettiin kuvauskategorioita kuvaamaan ammatillisten erityisoppilaitosten tuloksellisuuden ilmiötä. Fenomenografisen tutkimuksen mukaisesti kuvauskategoriat sellaisenaan muodostavat tutkimuksen tulokset.

Tutkimuksen teoriakehyksenä on koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli joka jakaantuu tehokkuuden, vaikuttavuuden ja taloudellisuuden aspekteihin, ammatillisen koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli sekä tulosrahoitusmittaristo ja ammatillista koulutusta koskeva laki 630/1998 sekä ammatillisen erityisopetuksen strategia.

Tutkimustulosten mukaan ammatillisen erityisopetuksen tavoitteet on hyvin tiedostettu rehtoreiden keskuudessa ja tavoitteista ollaan yksimielisiä. Enemmistö rehtoreista piti elämänhallintataitoja tärkeimpinä tavoitteina ennen ammattitaitoa ja työllistymistä. Vaikeimmin vammaisten koulutustarpeeseen vastaaminen nähdään lainsäädännön asettamien tavoitteiden lisäksi tärkeänä tavoitteena ja käsitykset ovat yhteneväisiä ammatillisen erityisopetuksen strategian kanssa. Siitä huolimatta vaikeimmin vammaisten nuorten ja aikuisten toisen asteen koulutus nähdään edelleen puutteellisesti järjestettynä. Merkille pantavaa tutkimustuloksissa oli myös se, että enemmistö rehtoreista kokee koulutuksen tavoitteiden toteutuneen vain osittain. Tavoitteiden saavuttaminen näyttää riippuvan opiskelijakohderyhmästä, koulutusalasta sekä oppilaitoksissa asetetuista tavoitteista. Näyttää olevan merkittävä joukko syrjäytymisvaarassa olevia sekä osa maahanmuuttajista, joita ammatillinen erityisopetus ei vielä tavoita.

Tuloksellisuuteen liittyviä kategorioita tarkastellessa voitiin huomata, että ne ovat sijoitettavissa koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalliin, mutta taloudellisuuden ulottuvuus jää huomiotta. Tuloksellisuus on rehtoreiden käsityksinä etenkin koulutuksen vaikuttavuuden edistämistä, mutta myös tehokasta toimintaa oppilaitoksessa. Kategorioiden muodossa tuloksellisuus nähdään opiskelijoiden tavoitteiden saavuttamisena, hyvänä elämänä, jatkosijoittumisena, ammatillisena pätevyytenä sekä toiminnan tehokkuutena ja vaikuttavuuden edistämisenä. Muodostuneet kategoriat ovat hyvin käytännönläheisiä ja niitä tarkastellaan tarkemmin tuloksissa ja pohdinnassa.

Tuloksellisuudessa oikeaan kohderyhmään keskittyminen, yhteistyön lisääminen, asiakaslähtöisempi toiminta ja henkilöstön osaaminen nousevat keskeisimmiksi kategorioiksi oppilaitosten tulevaisuuden toimintaa ajatellen. Ammatillisten erityisoppilaitosten oikeana kohderyhmänä nähdään vaikeimmin integroitavissa olevat opiskelijat, eli vaikeimmin vammaiset, vaikeimmin autismin kirjoon kuuluvat, haastavasti käyttäytyvät, vaikeasti epilepsiaa sairastavat sekä mielenterveyskuntoutujat. Vähemmän erityistä tukea tarvitsevat tulisi integroida ammatillisiin oppilaitoksiin. Vastuuta koetaan myös rahoituksen resursoinnista oikeaan kohderyhmään.

Rehtoreiden keskuudessa vallitsee myös yksimielisyys siitä, että yleisten ammatillisten oppilaitosten tuloksellisuusmittaristo on sovellettavissa tietyin ehdoin ammatillisiin erityisoppilaitoksiin. Mittareiden tulisi kuitenkin olla pääasiassa laadullisia, yhteneväisiä ja täsmällisiä ennen kuin tuloksia voidaan tasapuolisesti vertailla. Työllistyminen tulisi nähdä laajasti, muunakin kuin avoimille työmarkkinoille sijoittumisena. Koulutuksen vaikuttavuutta tulisi pystyä mittaamaan myös prosessien eikä pelkästään lopputulosten kautta. Myös yhteiskunnalliset kustannukset sosiaalitoimen ja laitoshoidon osalta saattavat vähentyä koulutuksen vaikutuksesta. Ulkoinen auditointi ja vertaisarviointi tuli myös esille yhtenä mittarina, koska itsearviointia ei koettu tarpeeksi kriittisenä mittarina.

Tuloksellisuuden mittaamisen problematiikkaan liittyen tuli esille huoli sitä, että tuloksellisuusrahoituksen määrän kytkeminen vahvasti suoritettuihin tutkintoihin ja työllistymiseen saattaa vähentää oppilaitosten kiinnostusta erityisopetusta kohtaan ja tuloksellisuusrahoitus lähtee ohjaamaan opiskelijavalintaa. Elämän monimuotoisuuden mittaaminen koettiin myös vaikeaksi, koska tavoitteet ja hyvän elämän kokeminen kunkin kohdalla ovat hyvin yksilöllisiä. Laadullisten mittareiden tekeminen ja vertailu koetaan myös vaikeaksi.

Asiasanat:Ammatillinen erityisopetus, ammatilliset erityisoppilaitokset, koulutuksen tuloksellisuus, koulutuksen laatu, tuloksellisuusrahoitus, tulosrahoitusmittaristo, fenomenografinen tutkimusote