Siunattu heterous. Sukupuoli ja seksuaalisuus rippikoulussa ja häärituaalissa.

Abstract

Tutkimuksessa jäljitetään merkityksiä, joita sukupuolelle ja seksuaalisuudelle annetaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rituaalikäytännöissä. Tarkastelussa keskitytään rippikouluun sekä häärituaaliin. Aineistona toimivat rituaalikäytänteisiin liittyvät tekstit. Rippikoulun kohdalla aineisto koostuu piispainkokouksen hyväksymistä rippikoulun opetusmateriaaleista. Häitä koskeva aineisto on kerätty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Helsingin seurakuntien internetsivuilta.

Teoreettisesti tutkimus ankkuroituu feministiseen sukupuolen- ja seksuaalisuudentutkimukseen. Sukupuoli ja seksuaalisuus ymmärretään tutkimuksessa performatiivisina. Sekä sukupuoli että seksuaalisuus tuotetaan ja tulkitaan tilanteisesti.

Puhe sukupuolesta ja seksuaalisuudesta kiinnittyy tutkimuksessa vahvasti heteroseksuaalisuuteen, ja työ paikantuu kriittisen heteroseksuaalisuudentutkimuksen kenttään. Tarkastelun keskiössä ovat sekä sukupuoli että seksuaalisuus, ja näiden käsitteiden välille tehdään analyyttinen ero. Sukupuoli ja seksuaalisuus tekevät kuitenkin toisiaan ymmärrettäväksi tavalla, joka vaatii kummankin tarkastelua myös suhteessa toiseen. Tutkimuksen teoreettisena tavoitteena on kartoittaa etenkin heteroseksuaalisuuden, sukupuolen ja seksuaalisuuden kytköksiä ja pohtia, miten heteroseksuaalisuuden empiiristä tutkimusta voisi kehittää.

Sukupuolta ja seksuaalisuutta koskeva puhe on sisällöllisesti jokseenkin yhtenäistä sekä rippikoulu- että hääaineistossa. Rippikouluteksteissä sukupuoli ja seksuaalisuus linkittyvät sukukypsäksi kehittyvän kehon teemoihin ja ajatukseen tulevaisuudesta. Olennaista rippikoulukirjojen sukupuoli- ja seksuaalisuuspuheelle on tekstejä jäsentävä, tutkimuksessa heteroseksuaaliseksi futuuriksi nimetty periaate. Heteroseksuaalisen futuurin myötä rippikouluaineiston oletetut toimijat etenevät elämänkaarella, jota jäsentävät tietyt kronologisessa järjestyksessä etenevät tapahtumat. Näihin kuuluvat murrosiän sukupuolinen herääminen, ihastuminen vastakkaista sukupuolta olevaan kumppaniin, kihlautuminen, avioliiton solmiminen ja ydinperheen perustaminen. Rippikouluaineistossa sukupuolen ja seksuaalisuuksien järjestykset asettuvat suhteessa oletusarvoiseen heteroseksuaaliseen elämänkaarijatkumoon

Hääaineistossa korostuu heteroseksuaalisen sukupuolijärjestyksen toiminnallinen ja esteettinen esittäminen osana häärituaalia. Häiden marssijärjestykset tulevat ymmärrettäviksi ennen kaikkea suhteessa komplementaariseen sukupuolieroon, mutta häissä tuotettavat sukupuolen ja seksuaalisuuden merkitykset kietoutuvat olennaisesti myös suvun ja sukupolvien merkityksiin. Konventionaalisessa häärituaalissa vihkipari astuu paitsi osaksi yhteiskunnallista aviojärjestystä, myös osaksi heteroseksuaalisen ydinperhejatkumon ketjua. Häitä voikin ajatella symbolisena tilana, jossa heteroseksuaalinen järjestys sekä toimeenpannaan että siunataan.

Aineistoista esiin piirtyvää sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevaa ymmärrystä kutsutaan tutkimuksessa sukupuoliuskonnoksi. Sukupuoliuskonto perustuu uskolle tiettyyn sukupuolten järjestykseen. Se ei kuitenkaan muodostu ymmärrettäväksi ilman yhteyttä seksuaalisuuteen, joka määrittyy ennen kaikkea reproduktiivisena heteroseksuaalisuutena. Heteroseksuaalinen järjestys jäsentää komplementaarista sukupuolieroa, ja viime kädessä sekä sukupuoli että seksuaalisuus nivoutuvat ydinperhettä koskeviin käsityksiin. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kytkös on sukupuoliuskonnon kontekstissa kaksisuuntainen: sukupuoli muodostaa perustan jolle seksuaalisuus rakentuu, ja heteroseksuaalisuus muodostaa periaatteen joka sukupuolten rakentumista ohjaa. Ymmärtääkseen sukupuolta on ymmärrettävä seksuaalisuutta, ymmärtääkseen seksuaalisuutta on ymmärrettävä sukupuolta.

Empiiriseen analyysiin pohjautuen esitetään, että sukupuolen ja seksuaalisuuden merkityksiä jäljittävän kriittisen heteroseksuaalisuudentutkimuksen on operoitava kolmella analyyttisellä tasolla, jotka empiirisesti kietoutuvat toisiinsa. Ensinnäkin on kiinnitettävä huomiota sukupuolieroon. Heteroseksuaalisuus tulee ymmärrettäväksi kaksinapaisen sukupuolieron kautta. Toiseksi huomio on suunnattava heteroseksuaalisuuden ja ei-heteroseksuaalisuuden välisiin hierarkioihin. Heteroseksuaalisuuden itsestään selvä asema mahdollistuu olennaisilta osin ei-heteroseksuaalisuuden ulos sulkemisen myötä. Kolmanneksi on tarkasteltava heteroseksuaalisuuden sisäisiä eroja. Heterous ei ole yksinkertainen monoliitti, vaan sisäisesti hierarkkinen ja jatkuvaa aktiivista ylläpitoa vaativa järjestelmä.

Asiasanat:heteroseksuaalisuus, sukupuoli, seksuaalisuus, rippikoulu, häät