ISYYTTÄ ALIHANKINTANA Narratiivinen analyysi sijaisisänä toimivien miesten identiteetin rakentumisesta
KOIVUMÄKI, RISTO (2009)
2009
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-10-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20362
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20362
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on sijaisisyys ja erityisesti sijaisisän identiteetin rakentuminen. Lastensuojelun toimintakäytännöissä perhehoitajana toimivasta miehestä käytetään nimitystä sijaisisä, joka kuvaa tehtävään ladattua odotusta vaikkei isyyttä - sen paremmin juridista kuin psykologistakaan - sijoituksen yhteydessä vahvisteta. Sijaisisyyteen liittyy ammatillisia piirteitä, tehtävä perustuu toimeksiantosopimukseen ja sitä voidaan pitää kasvatuksen ja hoivan alihankintana.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on narratiivinen identiteetti. Narratiivisessa tutkimuksessa identiteetti nähdään muuttuvana ja moniulotteisena kulttuurisena prosessina. Hännisen (1999, 60-61) mukaan sisäisen tarinan määrittelemässä identiteetissä voidaan erottaa useita tasoja, joista reflektoitu identiteetti (tulkittu minä) on vastaus kysymykseen kuka minä olen ja se muodostuu ihmisen kertoessaan tarinaansa muille ja samalla itselleen.
Tutkimus on tutkimusotteeltaan laadullinen ja sen tavoitteena on ymmärtää ja tulkita sijaisisäksi ryhtymiseen liittyviä ilmiöitä. Tutkimusaineiston hankinnassa käytettiin fokusryhmähaastattelua. Kolmeen puolentoista vuoden aikavälillä toteutettuun ryhmähaastatteluun osallistui viisi Satakunnan sijaishuoltohankkeen kautta tavoitettua miestä, jotka olivat käyneet sijaisvanhemmuuteen valmentavan Pride-valmennuskurssin ja jotka olivat aloittamassa sijaisänä toimimista.
Tutkimuksen pääkysymykseksi muodostui: millaista sijaisisän identiteettiä miehet tuottavat ryhmäkeskusteluissa? Ja alakysymyksiksi: millaisissa situaatioissa (suhteissa) identiteetti rakentuu, millaisia ulottuvuuksia keskusteluissa rakentuvaan identiteettiin sisältyy ja millaisiin positioihin (toimija-asemiin) keskusteluissa rakentuva sijaisisän identiteetti asettuu?
Tutkimuksen tulosten mukaan keskeisimmäksi identiteettiä rakentavaksi situaatioksi muodostui suhde sijoitettuun lapseen ja hänen omaan verkostoonsa. Siinä tärkeimmiksi identiteettiin liittyviksi teemoiksi nousivat isäksi asettuminen, lapsen empaattinen ymmärtäminen, lapseen kiintyminen, lujana kasvattajana toimiminen ja isyyden jakaminen. Toiseksi eniten kertomuksissa tuli esiin suhde omaan perheeseen ja omaan elämään. Sen keskustelun keskeisiä teemoja olivat sijaisisäksi ryhtyminen, motiivi sijaisisyyteen ja omien arvojen tarkastelu. Kolmanneksi identiteettiä rakentavaksi situaatioksi muodostui suhde sosiaalityöntekijöihin ja lastensuojelun toimintakäytäntöihin.
Alasuutarin (2007, 178) subjektiposition käsitteen kautta tutkimuksessa konstruoitui neljä erilaista sijaisisyyden identiteetin positioita, jotka nimettiin rakentuvan ydinperheen isyydeksi, ydinperheperustaiseksi isyydeksi, uusperheperustaiseksi isyydeksi ja perhehoitoperheen isyydeksi. Ammatillisia piirteitä liittyy eniten perhehoitoperheen isyyteen ja vähiten rakentuvan ydinperheen isyyteen. Näiden ääripäiden väliin sijoittuu ydinperheperustainen ja uusperheperustainen sijaisisyyden identiteetti, jota mies voi toteuttaa todellisesta perhemuodosta riippumatta.
Avainsanat: sijaisisyys, sijaisisä, sijaisvanhemmuus, perhehoito, narratiivinen identiteetti
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on narratiivinen identiteetti. Narratiivisessa tutkimuksessa identiteetti nähdään muuttuvana ja moniulotteisena kulttuurisena prosessina. Hännisen (1999, 60-61) mukaan sisäisen tarinan määrittelemässä identiteetissä voidaan erottaa useita tasoja, joista reflektoitu identiteetti (tulkittu minä) on vastaus kysymykseen kuka minä olen ja se muodostuu ihmisen kertoessaan tarinaansa muille ja samalla itselleen.
Tutkimus on tutkimusotteeltaan laadullinen ja sen tavoitteena on ymmärtää ja tulkita sijaisisäksi ryhtymiseen liittyviä ilmiöitä. Tutkimusaineiston hankinnassa käytettiin fokusryhmähaastattelua. Kolmeen puolentoista vuoden aikavälillä toteutettuun ryhmähaastatteluun osallistui viisi Satakunnan sijaishuoltohankkeen kautta tavoitettua miestä, jotka olivat käyneet sijaisvanhemmuuteen valmentavan Pride-valmennuskurssin ja jotka olivat aloittamassa sijaisänä toimimista.
Tutkimuksen pääkysymykseksi muodostui: millaista sijaisisän identiteettiä miehet tuottavat ryhmäkeskusteluissa? Ja alakysymyksiksi: millaisissa situaatioissa (suhteissa) identiteetti rakentuu, millaisia ulottuvuuksia keskusteluissa rakentuvaan identiteettiin sisältyy ja millaisiin positioihin (toimija-asemiin) keskusteluissa rakentuva sijaisisän identiteetti asettuu?
Tutkimuksen tulosten mukaan keskeisimmäksi identiteettiä rakentavaksi situaatioksi muodostui suhde sijoitettuun lapseen ja hänen omaan verkostoonsa. Siinä tärkeimmiksi identiteettiin liittyviksi teemoiksi nousivat isäksi asettuminen, lapsen empaattinen ymmärtäminen, lapseen kiintyminen, lujana kasvattajana toimiminen ja isyyden jakaminen. Toiseksi eniten kertomuksissa tuli esiin suhde omaan perheeseen ja omaan elämään. Sen keskustelun keskeisiä teemoja olivat sijaisisäksi ryhtyminen, motiivi sijaisisyyteen ja omien arvojen tarkastelu. Kolmanneksi identiteettiä rakentavaksi situaatioksi muodostui suhde sosiaalityöntekijöihin ja lastensuojelun toimintakäytäntöihin.
Alasuutarin (2007, 178) subjektiposition käsitteen kautta tutkimuksessa konstruoitui neljä erilaista sijaisisyyden identiteetin positioita, jotka nimettiin rakentuvan ydinperheen isyydeksi, ydinperheperustaiseksi isyydeksi, uusperheperustaiseksi isyydeksi ja perhehoitoperheen isyydeksi. Ammatillisia piirteitä liittyy eniten perhehoitoperheen isyyteen ja vähiten rakentuvan ydinperheen isyyteen. Näiden ääripäiden väliin sijoittuu ydinperheperustainen ja uusperheperustainen sijaisisyyden identiteetti, jota mies voi toteuttaa todellisesta perhemuodosta riippumatta.
Avainsanat: sijaisisyys, sijaisisä, sijaisvanhemmuus, perhehoito, narratiivinen identiteetti