Mediakasvattajan matkakertomus - käytännöstä teoriaan ja takaisin

Abstract

Tutkimuksessani kokoan ja teoretisoin mediakasvatuksen käytäntöjä ja mediakasvatuksellista toimintaani viime vuosien ajalta. Selvitän, mitä teorioita ja olettamuksia on havaittavissa mediakasvatuksen käytännön toteutuksen ja materiaalituotannon taustalla, ja miten mediakasvatuksellinen professioni on kehittynyt niitä työstäessä.

Tutkimus rakentuu neljästä osasta. Alun johdannossa esittelen tutkimustehtävän ja -menetelmän. Toisessa osassa analysoin työnäytteet eli Mediametkaa-kirjat, joita olen ollut toimittamassa ja kirjoittamassa sekä neljä kirjoittamaani artikkelia. Kolmannessa osassa tarkastelen mediakasvatuksellista kasvuprosessiani ja kokoan tutkimuksen tulokset. Neljäs osa sisältää artikkelit ja Mediametkaa-kirjat.

Kyse on tutkimuksellisesta kehittämistoiminnasta. Tutkimusote on käytännöstä lähtevä ja siinä on kehittävän työntutkimuksen piirteitä. Tarkastelen tutkimusaineistoa sekä aineisto- että teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Mediakasvatuksellista kasvuprosessiani selvitän neljän Brookfieldin (1995) reflektiivisten linssin avulla. Pyrkimyksenä on tuottaa käytännön tietoa ja teoreettista ymmärrystä tehdystä.

Mediametkaa!-kirjat ohjaavat toiminnalliseen mediakasvatukseen. Toiminnallisten menetelmien lisäksi ne rohkaisevat keskustelemaan ja pohtimaan mediailmiöitä. Analyysi osoitti kirjojen teoriataustan rakentuvan nykykäsitykselle mediakasvatuksesta, niiden tarkastellessa mediakulttuuria ja erityisesti lasten median käyttöä ja mediasuhdetta. Ote on lapsilähtöisyyttä korostava. Kirjoissa on selkeästi esillä lastensuojelullinen näkökulma. Niiden taustalta on löydettävissä edellä mainittujen lisäksi osallisuutta ja vuorovaikutusta.

Artikkeleista tislautuneet teoreettiset käsitteet ovat opetus ja kasvatus, mediakulttuuri, mediasuhde, osallisuuden kulttuuri, vuorovaikutus ja oma mediatuottaminen. Artikkeleiden ja kirjojen teemoissa ja teoriataustassa on yhtäläisyyttä. Artikkelit on nähtävissä yrityksinä teoretisoida käytännön mediakasvatusta.

Mediakasvatuksellisen kasvuprosessini tiivistän neljään Brookfieldin reflektiivisten linssien (omaelämäkerta, opiskelijan katse, työtovereiden kokemus, teoreettinen kirjallisuus) avulla tehtyyn havaintoon: 1. asioiden uudelleenajattelu ja haastaminen ei ole minulle luonteenomaista vaan vaatii harjoittelua, 2. tuotan olettamuksista käytäntöä, sillä kirjat ovat syntyneet ainakin osaltaan olettamusten varaan ja osoittautuneet käytäntöön sopiviksi käytännöiksi, 3. tutkimuksessa tarkasteltu käytäntö on rakennettu yhteisöllisen tiedonrakentamisen keinoin ja sen kaltainen työskentelytapa on tyypillinen itselleni, 4. käytännön käsitteellistäminen tuottaa oman työn kehittämiseen työkaluja, kuten tässä tapauksessa omien työtapojen kyseenalaistamisen ja havaintojen tuottaman tiedon hyödyntämisen uusina toimintatapoina.

Tutkimuksessa avataan mediakasvatuksen pedagogiikkaa selvittämällä, mihin varhaiskasvatuksen mediakasvatushankkeen käytännöt perustuvat. Tämänkaltainen pedagoginen mediakasvatustutkimus voisi taustoittaa tulevien mediakasvatusmateriaalien ja virallisten asiakirjojen työstämistä. Valtakunnallisen mediakasvatushankkeen kotouttamista ja vaikutuksia varhaiskasvatuksen mediakasvatukseen soisi tutkittavan lisää.