Antirealismin muunnelmat: Michael Dummettin ja Crispin Wrightin filosofioista
VALTONEN, PASI (2009)
2009
Filosofia - Philosophy
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-01-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19591
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19591
Tiivistelmä
Käsillä olevassa työssä tarkastelen Michael Dummettin (1925-) ja Crispin Wrightin (1942-) filosofioita. Käyn läpi heidän suhdettaan analyyttisen filosofian kielelliseen käänteeseen ja tämän käänteen seurauksia heidän filosofioissaan. Tärkein näistä seurauksista on heidän antirealisminsa. Esittelen työssäni ensin Dummettin keskeiset käsitteet kielifilosofian suhteen. Näitä ovat kompositionaalisuus, kontekstiperiaate ja erottelu mielen ja referenssin välillä, jotka ovat kaikki peräisin Gottlob Fregeltä. Tämän jälkeen esitän hänen keskeisen antirealistisen teesinsä. Crispin Wrightin avulla esittelen, millaisia dummettilaisen kielifilosofian ja antirealismin muunnelmia markkinoilla on nykyisin. Esittelen tapauskohtaisen arvion Wrightin dummettilaisesta filosofiasta etiikan kontekstissa.
Työtäni oleellisesti luonnehtiva seikka on kielen ensisijaisuuden puolustaminen. Viimeaikaisessa keskustelussa on noussut esiin niin sanottu antilingvistinen käänne. Kyseessä on metafysiikan rehabilitointi, kun metafysiikka ymmärretään riippumattoman todellisuuden rakenteen kartoituksena. Useimmiten tämän suuntauksen edustajat pitävät omaa näkemystään kilpailevana kielelliselle käänteelle. Pyrin työssäni osoittamaan, että näin ei tarvitse olla. Dummett on koko filosofisen uransa ajan painottanut, että kielellinen käänne ei ole kilpaileva näkemys metafysiikalle vaan kielen merkitysteorian korostaminen voi olla metafyysisiä kiistoja selventävä seikka. Erityisesti Wright on noudattanut Dummettin suosittelemaa strategiaa. Esittelen Wrightin viimeaikaisen työn tuloksia hänen uusfregeläisen platonismin yhteydessä ja hänen metaetiikassaan.
Toiseksi tarkastelen realismin ja antirealismin välistä keskustelua. Dummettin ja Wrightin filosofiat ovat luonteeltaan antirealismia puolustavaa ja näin ollen se pitää realismin ja antirealismin välistä keskustelua mielekkäänä. Heidän mukaansa kysymykset kielen ja maailman suhteesta ovat mielekkäinä. Heidän antirealismiaan ei siis pidä sekoittaa quietismiin, joka pyrkii vaikenemaan kielen ja maailman suhteesta. Näin ollen asetan tehtäväkseni osoittaa, että realismin ja antirealismin välinen keskustelu on mielekäs. Lisäksi asetun tämän keskustelun sisällä puolustamaan Dummettin ja Wrightin antirealismia.
Kolmanneksi päämääräksi asetan realismin ja antirealismin muunnelmien luotaamisen. Ensinnä pyrin osoittamaan, ettei realismi tai antirealismi ole monoliittinen kanta vaan lokaalit realismi-antirealismi -keskustelut esiintyvät eri alueilla eri tavoin. Toiseksi pyrin osoittamaan, että Dummettin globaali antirealismi on luonteeltaan semanttista. Se tarkastelee yleisemmin, millainen merkitysteoria soveltuu luonnollisen kielen tulkintaan. Tällöin Dummett vahvistaa käsityksen, että luonnollista kieltä koskeva merkityksenteoria pitäisi olla luonteeltaan antirealistinen. Näin ollen Dummettin antirealismi pohjautuu hänen kielifilosofiaansa. Tämä ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että globaali antirealismikin esiintyy eri tavoin eri diskursseissa. Tätä seikkaa on erityisesti Wright painottanut.
Asiasanat:realismi, antirealismi
Työtäni oleellisesti luonnehtiva seikka on kielen ensisijaisuuden puolustaminen. Viimeaikaisessa keskustelussa on noussut esiin niin sanottu antilingvistinen käänne. Kyseessä on metafysiikan rehabilitointi, kun metafysiikka ymmärretään riippumattoman todellisuuden rakenteen kartoituksena. Useimmiten tämän suuntauksen edustajat pitävät omaa näkemystään kilpailevana kielelliselle käänteelle. Pyrin työssäni osoittamaan, että näin ei tarvitse olla. Dummett on koko filosofisen uransa ajan painottanut, että kielellinen käänne ei ole kilpaileva näkemys metafysiikalle vaan kielen merkitysteorian korostaminen voi olla metafyysisiä kiistoja selventävä seikka. Erityisesti Wright on noudattanut Dummettin suosittelemaa strategiaa. Esittelen Wrightin viimeaikaisen työn tuloksia hänen uusfregeläisen platonismin yhteydessä ja hänen metaetiikassaan.
Toiseksi tarkastelen realismin ja antirealismin välistä keskustelua. Dummettin ja Wrightin filosofiat ovat luonteeltaan antirealismia puolustavaa ja näin ollen se pitää realismin ja antirealismin välistä keskustelua mielekkäänä. Heidän mukaansa kysymykset kielen ja maailman suhteesta ovat mielekkäinä. Heidän antirealismiaan ei siis pidä sekoittaa quietismiin, joka pyrkii vaikenemaan kielen ja maailman suhteesta. Näin ollen asetan tehtäväkseni osoittaa, että realismin ja antirealismin välinen keskustelu on mielekäs. Lisäksi asetun tämän keskustelun sisällä puolustamaan Dummettin ja Wrightin antirealismia.
Kolmanneksi päämääräksi asetan realismin ja antirealismin muunnelmien luotaamisen. Ensinnä pyrin osoittamaan, ettei realismi tai antirealismi ole monoliittinen kanta vaan lokaalit realismi-antirealismi -keskustelut esiintyvät eri alueilla eri tavoin. Toiseksi pyrin osoittamaan, että Dummettin globaali antirealismi on luonteeltaan semanttista. Se tarkastelee yleisemmin, millainen merkitysteoria soveltuu luonnollisen kielen tulkintaan. Tällöin Dummett vahvistaa käsityksen, että luonnollista kieltä koskeva merkityksenteoria pitäisi olla luonteeltaan antirealistinen. Näin ollen Dummettin antirealismi pohjautuu hänen kielifilosofiaansa. Tämä ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että globaali antirealismikin esiintyy eri tavoin eri diskursseissa. Tätä seikkaa on erityisesti Wright painottanut.
Asiasanat:realismi, antirealismi