Työnhakukoulutus osallistujien subjektiivisena kokemuksena
HUKKANEN, PIRJO (2009)
2009
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-01-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19579
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19579
Tiivistelmä
Kiinnostuin aiheesta työnhakukoulutus oman kouluttajan työni kautta. Olen ollut työnhakuryhmien vetäjänä yhdeksän vuoden ajan. Tässä tutkimuksessa saavat äänen vuosina 2003-2004 omiin koulutusjaksoihini osallistuneet aikuiset.
Työnhakukoulutus, josta usein käytetään myös nimitystä työnhakuvalmennus, on työhallinnon organisoimaa lyhytkestoista, pääosin työnhakutaitojen parantamiseen tähtäävää ryhmäpalvelua, joka nykyisin ostetaan kilpailutuksen kautta ulkopuolisilta koulutuksentarjoajilta. Kyse on aikuiskoulutuksesta, johon osallistujat kutsutaan. Työnhakukoulutukset aloitettiin paikallisten työvoimatoimistojen organisoimina 1990-luvun loppupuolella.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin aluksi työnhakukoulutusta ilmiönä ja siirryttiin sitten teorian kautta empiriaosuuteen. Työnhakukoulutuksella on todettu olevan aiempien tutkimusten valossa työnhakuaktiivisuutta lisäävää, työhön sijoittumista edesauttavaa sekä myönteistä vaikutusta koettuun terveyteen ja vastoinkäymisten sietokykyyn. Tämä tutkimus vahvistaa osin edellä mainittuja työnhakukoulutuksen vaikutuksia sekä lisää tietoisuutta oppimisen näkökulmasta. Oppimisen näkökulmasta ei työnhakukoulutusta ole tietääkseni aiemmin tarkasteltu.
Tässä tutkimuksessa oli tarkoitus tutkia eläytymistarinoiden kautta, mitä työnhakukoulutuksessa opitaan, millainen kokemus se on sekä millainen on osallistujien elämänhallinnan tunne koulutusjakson päättyessä. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusote pääosin fenomenografinen. Aineisto kerättiin eläytymismenetelmällä koulutusjakson viimeisenä päivänä kuudelta eri paikkakunnalta, 24:ltä eri työnhakukoulutusjaksolta ja yhteensä 213:lta koulutukseen osallistujalta. Aineistoa luokiteltiin kehyskertomusten mukaan,luettiin erittelevällä tavalla, loogisesti, ei-intuitiivisesti, kategorisoitiin ja näin löydettiin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tulokset esitetään myös fenomenografisina esityskategorioina.
Tutkimustulosten mukaan oppimista tapahtui monella tasolla tietojen lisääntymisestä ihmisenä muuttumiseen. Myönteistä kokemusta sävyttivät mm. hyvä ilmapiiri, mukava kouluttaja, hyödylliset neuvot ja vinkit. Vastaavasti kielteisempää kokemusta värittivät käsiteltyjen aihepiirien tuttuus jo ennalta tai hyödyttömyys osallistujan kannalta. Koulutuksella oli myönteinen vaikutus elämänhallinnan taitoon: päivärytmin muuttumisesta henkiseen piristykseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Koulutuksesta haettiin erilaisia hyötyjä tulevaisuutta ja työelämää varten ja saatiin bonuksiakin, esimerkiksi mukavia vuorovaikutuskokemuksia ja kahvia.
Fenomenografisessa tutkimuksessa tutkimustulokset ovat kontekstisidonnaisia, mikä on samalla tutkimuksen heikkous että vahvuus. Katson aineiston olevan aitoa ja relevanttia, sillä vastaukset tutkimuskysymyksiin löydettiin._______________________________________________________________________Avainsanat: työnhakukoulutus, aikuisten oppiminen, fenomenografia, elämänhallinta, työttömyyden kokeminen
Työnhakukoulutus, josta usein käytetään myös nimitystä työnhakuvalmennus, on työhallinnon organisoimaa lyhytkestoista, pääosin työnhakutaitojen parantamiseen tähtäävää ryhmäpalvelua, joka nykyisin ostetaan kilpailutuksen kautta ulkopuolisilta koulutuksentarjoajilta. Kyse on aikuiskoulutuksesta, johon osallistujat kutsutaan. Työnhakukoulutukset aloitettiin paikallisten työvoimatoimistojen organisoimina 1990-luvun loppupuolella.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin aluksi työnhakukoulutusta ilmiönä ja siirryttiin sitten teorian kautta empiriaosuuteen. Työnhakukoulutuksella on todettu olevan aiempien tutkimusten valossa työnhakuaktiivisuutta lisäävää, työhön sijoittumista edesauttavaa sekä myönteistä vaikutusta koettuun terveyteen ja vastoinkäymisten sietokykyyn. Tämä tutkimus vahvistaa osin edellä mainittuja työnhakukoulutuksen vaikutuksia sekä lisää tietoisuutta oppimisen näkökulmasta. Oppimisen näkökulmasta ei työnhakukoulutusta ole tietääkseni aiemmin tarkasteltu.
Tässä tutkimuksessa oli tarkoitus tutkia eläytymistarinoiden kautta, mitä työnhakukoulutuksessa opitaan, millainen kokemus se on sekä millainen on osallistujien elämänhallinnan tunne koulutusjakson päättyessä. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusote pääosin fenomenografinen. Aineisto kerättiin eläytymismenetelmällä koulutusjakson viimeisenä päivänä kuudelta eri paikkakunnalta, 24:ltä eri työnhakukoulutusjaksolta ja yhteensä 213:lta koulutukseen osallistujalta. Aineistoa luokiteltiin kehyskertomusten mukaan,luettiin erittelevällä tavalla, loogisesti, ei-intuitiivisesti, kategorisoitiin ja näin löydettiin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tulokset esitetään myös fenomenografisina esityskategorioina.
Tutkimustulosten mukaan oppimista tapahtui monella tasolla tietojen lisääntymisestä ihmisenä muuttumiseen. Myönteistä kokemusta sävyttivät mm. hyvä ilmapiiri, mukava kouluttaja, hyödylliset neuvot ja vinkit. Vastaavasti kielteisempää kokemusta värittivät käsiteltyjen aihepiirien tuttuus jo ennalta tai hyödyttömyys osallistujan kannalta. Koulutuksella oli myönteinen vaikutus elämänhallinnan taitoon: päivärytmin muuttumisesta henkiseen piristykseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Koulutuksesta haettiin erilaisia hyötyjä tulevaisuutta ja työelämää varten ja saatiin bonuksiakin, esimerkiksi mukavia vuorovaikutuskokemuksia ja kahvia.
Fenomenografisessa tutkimuksessa tutkimustulokset ovat kontekstisidonnaisia, mikä on samalla tutkimuksen heikkous että vahvuus. Katson aineiston olevan aitoa ja relevanttia, sillä vastaukset tutkimuskysymyksiin löydettiin._______________________________________________________________________Avainsanat: työnhakukoulutus, aikuisten oppiminen, fenomenografia, elämänhallinta, työttömyyden kokeminen