Yleishyödyllisen yhteisön verovelvollisuus korkeimman hallinto-oikeuden päätösten valossa
HELIN, MARJO (2009)
2009
Vero-oikeus - Tax Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-01-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19538
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19538
Tiivistelmä
Tutkimuskohteena on TVL 22 §:n mukaisten yleishyödyllisten yhteisöjen verovelvollisuus korkeimman hallinto-oikeuden antamien päätösten valossa. Yleishyödyllisiä yhteisöjä koskeva lainsäädäntö on sanamuodoltaan yleisluontoinen. Samoin sitä koskevaa tutkimusta ja kirjallista ohjeistusta on varsin niukasti. Yleishyödyllisten yhteisöjen verovelvollisuutta koskeva lainsäädäntö on ollut sanamuodoltaan saman sisältöinen jo vuodesta 1975. Vuosien kuluessa on ympäröivä yhteiskunta muuttunut voimakkaasti, samoin yleishyödyllisten yhteisöjen toiminta on laajentunut merkittävästi. Yleishyödyllisten yhteisöjen verokohtelu on noussut viimevuosina erityiseen tarkasteluun ja sen johdosta niiden verovelvollisuuden rajanvedon selvittäminen on mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Tutkimusmateriaaliksi valittiin 123 KHO:n ratkaisua vuosilta 1980 - 2007. Päätökset luokiteltiin sen mukaan, oliko niissä ratkaistu TVL 22 §:n, TVL 23 §:n vai AVL 4 §:n mukaista tilannetta. Lisäksi tarkasteltiin muutamaa muussa yhteydessä annettua ratkaisua, joissa kuitenkin jossain muotoa oli otettu kantaa joko yhteisön yleishyödyllisyyteen tai elinkeinotoimintaan.
Tutkimuksen ensimmäisessä osiossa selvitetään KHO:n päätösten pohjalta määritelmää sille, mikä on TVL 22 §:n mukainen yleishyödyllinen yhteisö. Seuraavaksi tutkitaan KHO:n päätösten perusteella yleishyödyllisten yhteisöjen kiinteistötulojen veronalaisuutta. Tutkimuksessa etsitään oikeustapausten pohjalta rajanvetoa kiinteistön käyttötarkoituksen merkityksestä kiinteistöstä saadun tulon veronalaisuuteen. Kolmannessa osiossa oikeustapausten pohjalta selvitetään yleishyödyllisen yhteisön liiketoiminnan tunnusmerkkejä. Tavoitteena saada selville, miten liiketoiminnan tunnusmerkkejä on käytetty tulkittaessa toiminnan elinkeinoluonnetta. Neljäs tutkimuksen osio keskittyy selvittämään, milloin yhteisön toiminta on TVL 23 § 3 momentin mukaista toimintaa, jota ei pidetä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona.
Pohjoismaissa on yhteneväiset perinteet aatteellisella yhdistystoiminnalla. Kansainvälistä näkökulmaa ja vertailua tehdään tästä johtuen pohjoismaiden kesken. Tarkasteluun otettiin Ruotsin lainsäädäntö, joka on Euroopan yhteisön jäsenvaltio. Toisaalta yhteisön ulkopuolista näkökulmaa etsittiin Norjan lainsäädännöstä. Lisäksi tarkasteltiin EY:n arvonlisäverodirektiiviä ja kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta direktiivin kanssa.
Lopuksi koottiin ratkaisukaaviot, joiden perusteella voidaan edetä etsittäessä vastausta kysymykseen, onko kysymyksessä yleishyödyllinen yhteisö ja onko sen saama tulo veronalaista tuloverotuksessa sekä onko toiminta arvonlisäverollista liiketoimintaa.
Tutkimusmateriaaliksi valittiin 123 KHO:n ratkaisua vuosilta 1980 - 2007. Päätökset luokiteltiin sen mukaan, oliko niissä ratkaistu TVL 22 §:n, TVL 23 §:n vai AVL 4 §:n mukaista tilannetta. Lisäksi tarkasteltiin muutamaa muussa yhteydessä annettua ratkaisua, joissa kuitenkin jossain muotoa oli otettu kantaa joko yhteisön yleishyödyllisyyteen tai elinkeinotoimintaan.
Tutkimuksen ensimmäisessä osiossa selvitetään KHO:n päätösten pohjalta määritelmää sille, mikä on TVL 22 §:n mukainen yleishyödyllinen yhteisö. Seuraavaksi tutkitaan KHO:n päätösten perusteella yleishyödyllisten yhteisöjen kiinteistötulojen veronalaisuutta. Tutkimuksessa etsitään oikeustapausten pohjalta rajanvetoa kiinteistön käyttötarkoituksen merkityksestä kiinteistöstä saadun tulon veronalaisuuteen. Kolmannessa osiossa oikeustapausten pohjalta selvitetään yleishyödyllisen yhteisön liiketoiminnan tunnusmerkkejä. Tavoitteena saada selville, miten liiketoiminnan tunnusmerkkejä on käytetty tulkittaessa toiminnan elinkeinoluonnetta. Neljäs tutkimuksen osio keskittyy selvittämään, milloin yhteisön toiminta on TVL 23 § 3 momentin mukaista toimintaa, jota ei pidetä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona.
Pohjoismaissa on yhteneväiset perinteet aatteellisella yhdistystoiminnalla. Kansainvälistä näkökulmaa ja vertailua tehdään tästä johtuen pohjoismaiden kesken. Tarkasteluun otettiin Ruotsin lainsäädäntö, joka on Euroopan yhteisön jäsenvaltio. Toisaalta yhteisön ulkopuolista näkökulmaa etsittiin Norjan lainsäädännöstä. Lisäksi tarkasteltiin EY:n arvonlisäverodirektiiviä ja kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta direktiivin kanssa.
Lopuksi koottiin ratkaisukaaviot, joiden perusteella voidaan edetä etsittäessä vastausta kysymykseen, onko kysymyksessä yleishyödyllinen yhteisö ja onko sen saama tulo veronalaista tuloverotuksessa sekä onko toiminta arvonlisäverollista liiketoimintaa.