Ammattikorkeakoulun innovaatiotoiminnan kehitysprosessi - tutkimuskohteena Hämeen ammattikorkeakoulun T&K-toiminnan kompetenssit

Abstract

Tämän tutkimuksen teoreettinen kohdeilmiö on ammattikorkeakoulun innovaatiotoiminnan kehitysprosessi. Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella ammattikorkeakoulussa harjoitettavan tutkimus- ja kehitystyön kompetensseja, ja määrittää toiminnan kannalta ne avainkompetenssit, jotka edistävät kilpailukykyä tuottavaa osaamista. Tutkimuksen empiirisenä kohteena on Hämeen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminta, sen kehittämishaasteet osaamisen näkökulmasta. Tutkimus on lähestymistavaltaan laadullinen toimintatutkimus, jonka valintoja ohjaavat kriittisen paradigman mukaiset tieteenfilosofiset taustaoletukset.

Tutkimustehtävän perusteella tutkimuskysymykset on asetettu seuraavasti:

1. Mitkä ovat ammattikorkeakoulussa harjoitettavan tutkimus- ja kehitystyön kriittiset menestystekijät, avainkompetenssit, jotka edistävät kilpailukykyä tuottavaa osaamista?

2. Miten näitä kompetensseja johdetaan ja osaamista edelleen kehitetään?

Tutkimusaineiston muodostavat lainsäädäntö, asiakirjadokumentit ja valitulle asiantuntijajoukolle tehty strukturoitu haastattelu. Haastatteluun osallistui Hämeen ammattikorkeakoulun koulutus- ja tutkimuskeskuksen johtajia ja tutkimuspäälliköitä, yhteensä yhdeksän henkilöä. Tutkimusmetodina käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Ammattikorkeakoulun harjoittamaan tutkimus- ja kehitystyöhön liittyvinä elementteinä tarkasteltiin T&K-tehtävien menestyksellisen suorittamisen edellyttämiä kompetensseja, strategiaohjausta, voimavaroja, opetuksen ja T&K-toiminnan yhteyttä sekä osaamisen johtamista. Tutkimustulosten perusteella T&K-toiminnan avainkompetenssit jakautuvat kahteen ulottuvuuteen: ammatillisiin T&K-kompetensseihin ja yleisiin T&K-kompetensseihin. Ammatillisiin T&K-kompetensseihin lukeutuvat ajantasalla oleva substanssitietämys, tutkimuksellinen ote ja menetelmäosaaminen sekä asiakaslähtöisen palveluliiketoiminnan sisäistäminen. Ammatillinen kompetenssi sisältää ammattispesifisen tietämyksen, johon liittyy myös taitoja. Ammatillisia valmiuksia voidaan myös kehittää koulutuksellisin keinoin. Yleisten T&K-kompetenssien kehittäminen koulutuksellisin keinoin on sen sijaan haastavampaa. Tyypillisesti yleiset T&K-kompetenssit liittyvät asenteisiin, ja niiden muuttaminen on tutkitusti hidasta. Tutkimustulosten perusteella tällaisia yleisiä T&K-kompetensseja ovat positiivinen asenne T&K-työn tekemiseen, vuorovaikutustaidot, joissa korostuu kuuntelutaito, luovuus ja innovatiivisuus oikeassa suhteessa riskinottokykyyn sekä luotettavuus ja eettinen vastuu.

Tutkimus- ja kehitystyön avainkompetenssien johtamisen ja kehittämisen tarkastelu pohjautuu tutkimuksen empiiriseen aineistoon. Tutkimustulosten perusteella HAMKissa panostetaan strategiatasolla T&K-osaamisvalmiuksien kehittämiseen, sen sijaan strategioiden käytäntöön viemisessä ja kompetenssien johtamisessa esiintyy puutteita. Tällaisia ovat muun muassa toimintaa ohjaavien mittareiden ja yhtenäisen johtamiskulttuurin puuttuminen.

Tutkimuksen tuloksista on hyötyä ammattikorkeakoulujen T&K-toiminnasta vastaaville johtajille, henkilöstön kehittämisvastuussa oleville, tutkimus- ja kehitystyössä mukana oleville ja T&K-toimintaan mukaan lähtemistä harkitseville henkilöille.

Avainsanat: tutkimus- ja kehitystyö, kompetenssi, innovaatiokyvykkyys, liiketoimintaosaaminen, oppimismotivaatio, asiantuntijuus