"Mä ohjaan niin kuin mä teen itte sitä" - Tutkimus kokemuksista opiskelijan työssä oppimisen ohjaajana terveyskeskuksen vuodeosastolla
HAUTANIEMI, ULLA-MAIJA (2008)
2008
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18026
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18026
Tiivistelmä
Tämän laadullisen ja fenomenologisen tutkimuksen tavoitteena oli kuvata kokemuksia, joita työssä oppimisen ohjaaja sai ohjatessaan sosiaali- ja terveysalan hoitotyön opiskelijaa terveyskeskuksen vuodeosastolla. Tarkoituksena oli saada ohjauksesta sellaista lisäymmärrystä, jolla voidaan kehittää opiskelijan ohjausta ja oppimista sekä työssä oppimispaikan ja koulun yhteistyötä. Saadun tiedon avulla voidaan ymmärtää ohjaajien työtä perushoidon näkökulmasta ja ohjauksen merkitystä ohjaajalle.
Aineisto koostui yhdeksän perus- ja lähihoitajan avoimesta haastattelusta. Aineisto kerättiin vuosina 2005-2006. Tutkimukseen osallistuvilla ohjaajilla oli kokemuksia opiskelijoiden ohjauksesta ja vähintään viiden vuoden työkokemus perushoidosta. Tutkimukselle asetettiin kaksi päätehtävää: 1) mitä opiskelijan työssä oppimisen perushoidon ohjaus on ohjaajan kokemana ja 2) mikä merkitys opiskelijan työssä oppimisen perushoidon ohjauksella on ohjaajalle. Analyysissä sovellettiin Colaizzin kehittämää fenomenologis-eksistentiaalista analyysimenetelmää. Siinä ohjaus määrittyi tulkinnallisena ymmärryksenä, josta muodostettiin yleinen merkitysrakenne eli yhteenveto opiskelijan työssä oppimisen ohjauskokemuksista.
Tulosten mukaan työssä oppimisen ohjauksen sisältöä kuvasivat teemat: opiskelijan ohjauksen toimintatavat ja työn perustan ilmaisu sekä opiskelijan oppimisen mahdollistaminen osana arjen käytänteitä. Ohjauksen merkitystä ohjaajalle kuvaavia teemoja olivat: voimavarojen lähteet ohjauksessa ja persoonallisen ohjauksen ammatilliset mahdollisuudet. Teemat jakautuivat merkityssisältöihin, joissa ohjaus ilmeni monimuotoisena kontekstisidonnaisena ilmiönä perushoidon työkäytänteissä ja ohjaajan opiskelijamyönteisenä persoonallisena ohjauskokemuksena. Lopullisen sisältönsä ohjaus sai siitä intensiteetistä, jolla ohjaaja ja opiskelija antautuivat ohjaussuhteeseen.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että on tärkeää kehittää molemminpuolista reflektiivistä ajattelutapaa lähes kaikessa ohjaustoiminnassa, saada kokemuksellinen tieto ja teoreettinen tieto sekä toiminnan säätelyä koskeva merkitystieto integroitumaan työssä oppimista edistäväksi kokonaisuudeksi, saada ohjaajat verkostoitumaan ja kehittää oppilaitosten ja työelämän yhteistyötä yhteistoiminnallisesti.
Asiasanat: ohjaus, työssä oppiminen, ohjaaja, ohjausympäristö, reflektiivinen ajattelutapa, fenomenologia, Colaizzin analyysimetodi
Aineisto koostui yhdeksän perus- ja lähihoitajan avoimesta haastattelusta. Aineisto kerättiin vuosina 2005-2006. Tutkimukseen osallistuvilla ohjaajilla oli kokemuksia opiskelijoiden ohjauksesta ja vähintään viiden vuoden työkokemus perushoidosta. Tutkimukselle asetettiin kaksi päätehtävää: 1) mitä opiskelijan työssä oppimisen perushoidon ohjaus on ohjaajan kokemana ja 2) mikä merkitys opiskelijan työssä oppimisen perushoidon ohjauksella on ohjaajalle. Analyysissä sovellettiin Colaizzin kehittämää fenomenologis-eksistentiaalista analyysimenetelmää. Siinä ohjaus määrittyi tulkinnallisena ymmärryksenä, josta muodostettiin yleinen merkitysrakenne eli yhteenveto opiskelijan työssä oppimisen ohjauskokemuksista.
Tulosten mukaan työssä oppimisen ohjauksen sisältöä kuvasivat teemat: opiskelijan ohjauksen toimintatavat ja työn perustan ilmaisu sekä opiskelijan oppimisen mahdollistaminen osana arjen käytänteitä. Ohjauksen merkitystä ohjaajalle kuvaavia teemoja olivat: voimavarojen lähteet ohjauksessa ja persoonallisen ohjauksen ammatilliset mahdollisuudet. Teemat jakautuivat merkityssisältöihin, joissa ohjaus ilmeni monimuotoisena kontekstisidonnaisena ilmiönä perushoidon työkäytänteissä ja ohjaajan opiskelijamyönteisenä persoonallisena ohjauskokemuksena. Lopullisen sisältönsä ohjaus sai siitä intensiteetistä, jolla ohjaaja ja opiskelija antautuivat ohjaussuhteeseen.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että on tärkeää kehittää molemminpuolista reflektiivistä ajattelutapaa lähes kaikessa ohjaustoiminnassa, saada kokemuksellinen tieto ja teoreettinen tieto sekä toiminnan säätelyä koskeva merkitystieto integroitumaan työssä oppimista edistäväksi kokonaisuudeksi, saada ohjaajat verkostoitumaan ja kehittää oppilaitosten ja työelämän yhteistyötä yhteistoiminnallisesti.
Asiasanat: ohjaus, työssä oppiminen, ohjaaja, ohjausympäristö, reflektiivinen ajattelutapa, fenomenologia, Colaizzin analyysimetodi