Haavoitettu ritari; jääkärieversti, Mannerheim-ristin ritari Berndt Eino Edvard Polónin elämä

Abstract

Opinnäyte on henkilöhistoriallinen tutkimus jääkärieversti, Mannerheim-ristin ritari Berndt Eino Edvard Polónin (1892-1975) elämästä. Tutkimus perustuu Eino Polónin omakätisiin muistelmiin, kirjeitä ja muistiinpanoja sisältävään alkuperäisaineistoon, haastatteluihin sekä arkistolähteisiin. Menetelmällisesti tutkimus on painotukseltaan kokemushistoriallinen ja keskittyy rauhan vuosina omaelämänkertaansa kirjoittaneen Eino Polónin omiin pyrkimyksiin tarkastella mennyttä perhe-elämäänsä ja sotilasuraansa. Kohdehenkilön muistelmat on esitetty vanhan sotilaan yrityksenä jäsennellä menneisyyttään ja tarkastella uudelleen osuuttaan historiallisissa tapahtumissa. Eino Polónin omat, usein korostetun itsekriittiset näkemykset on, milloin mahdollista, pyritty asettamaan tasapainottavaan kontekstiin arkistomateriaalin ja muun suoran lähdeaineiston perusteella.

Elämänkerran jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisen vaiheen keskeisiä käännekohtia ovat Eino Polónin lähtö jääkäriksi 1916, isän ja veljen karkotus venäläisten viranomaisten toimesta jääkäriksi lähtemisen seurauksena, osallistuminen vuoden 1918 sisällissotaan hallituksen joukkojen riveissä, avioliitto Ester Steniuksen kanssa 1920, sotilaskomennus Ranskaan 1920-1921 sekä lopulta vuonna 1922 väkivaltaisena puhjennut sotaneuroosi ja vapautus armeijasta. Toisen vaiheen muodostavat vuodet maanviljelijänä Kangasalla 1927-1935, osallistuminen Lapuan Liikkeen toimintaan 1930-1932, paluu armeijaan ja palvelus Keski-Suomen Rykmentissä 1935-1939 sekä osallistuminen talvi- ja jatkosotaan 1939-1940 ja 1941-1944. Sotavuosiin sisältyvät Ester-puolison myöhemmin kuolemaan johtanut halvaantuminen 1943 sekä molempien poikien, nuorimman Rolfin sekä suomalaisessa SS-pataljoonassa isänsä jääkäriesimerkin mukaisesti vapaaehtoisena palvelleen Taunon kaatuminen 1941 ja 1944. Kolmas vaihe käsittää sodanjälkeiset vuodet Nokian kumitehtaan sosiaalipäällikkönä 1946-1956 sekä vanhuusvuodet ja perinnetoiminnan Jääkäriliitossa 1956-1975.

Laaditun henkilöhistoriallisen tutkimuksen kantava teema on suoran toiminnan ja jälleenrakennuskausien vuorottelu poliittisen aktivismin ja sotilaan elämässä. Samalla nousevat esille sodan oloissa koetut henkilökohtaiset traumat, tappiot, menetykset sekä niiden määrätietoinen kompensointi rauhan oloissa

Asiasanat: asevoimat, jatkosota, jääkärit, jääkäriliike, Kangasala, kansalaissota, lapuanliike, maanpuolustustyö, Mannerheim-ristin ritarit, neuroosit, Nokia, puolustusvoimat, raiskaus, sankaruus, sotahistoria, sotilasvammat, talvisota