Kohti kollektiivista osaamista ja työyhteisön hyvinvointia. Terveysalan opettajan asiantuntijuuden kehittymistä tukeva kouluttautuminen ja osaamisen jakaminen Turun ammattikorkeakoulussa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää, kuvata ja ymmärtää koulutusorganisaation osaamispääoman vahvistumiseen vaikuttavia tekijöitä selvittämällä ammattikorkeakoulun opettajien asiantuntijuuden kehittymisen lähtökohtia ja valintoja. Terveysalan opettajien täydennys- ja lisäkouluttautumisen toteutumista tarkasteltiin suhteessa heidän itse arvioimaansa osaamiseen, organisaation toimintaa ohjaaviin strategioihin sekä yhteisön sisäisiin verkostoihin. Tutkimuksella haettiin myös vastausta siihen, vahvistuuko yhteisön kollektiivinen osaamispääoma yksilöllisen osaamisen jakamisella sekä miten osaaminen ja sen kehittämisen mahdollisuudet liittyvät opettajien työhyvinvointiin.

Tutkimuksen kohderyhmän muodosti Turun ammattikorkeakoulun terveysalan tulosalueen opettajakunta (n = 105). Opettajat sijoittuivat hallinnollisesti kolmeen koulutusohjelmakombinaatioon Turun ja Salon toimipisteissä. Lyhytaikaiset sijaiset rajattiin pois tutkimusjoukosta, johon jäi 99 opettajaa. Tutkimusaineisto koostui kolmesta osasta:

1) opettajien AMKOTA-koulutustilastot vuosina 2004-2005, 2) opettajien laatimat raportit osallistumisestaan täydennys- tai lisäkoulutukseen vuoden 2005 aikana ja 3) kyselyaineisto, jolla selvitettiin tulosalueen sisäistä verkostoitumista sekä opettajien arvioita osaamisensa tasosta ammattikorkeakoulun ja tulosalueen strategioista nousevilla osaamisalueilla. Keväällä 2005 toteutettuun kyselyyn vastasi 67 opettajaa (68 %).

Tutkimusjoukko ryhmiteltiin koulutusohjelman, suoritetun tutkinnon ja opettajan virka-aseman mukaisiin ryhmiin. Kouluttautumisvalintoja tarkasteltiin ryhmittäin asiantuntijuus-, strategia- ja sosiaalisuusnäkökulmista. Kouluttautumisraporttien sisällöt analysoitiin ja luokiteltiin ammattikorkeakouluopettajan asiantuntijuuden mukaisiin kompetenssialueisiin. Kouluttautumisvalintojen ohjautumista sosiaalisuustekijän perustella selvitettiin verkostoanalyysillä. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä.

Tutkimustulosten mukaan opettajien kouluttautuminen perustuu ensisijaisesti henkilökohtaisiin kehittymistarpeisiin liittymättä yhdessä määriteltyihin kollektiivisen osaamisen vahvistamislinjauksiin. Itse arvioitu osaaminen ei näyttänyt ohjanneen kouluttautumisvalintoja, osaamista pyrittiin vahvistamaan ennestään vahvoilla henkilökohtaisilla osaamisalueilla. Opetustyön sisältö ja viiteryhmä ohjasivat kouluttautumisen suuntautumista ja -aktiviteettia. Osaamisen jakaminen ei ollut kovin yleistä, huolimatta organisaation tiimirakenteesta. Jonkin verran ilmeni kouluttautumisen ohjautumista ja osaamisen jakamista oman lähipiirin kanssa samansuuntaisesti. Tutkijakoulutetut opettajat olivat muita vähemmän aktiivisia osaamisensa jakamisessa. Muihin opettajiin verrattuna he olivat myös oletettua useammin ulkokehällä työyhteisön sisäisissä verkostoissa.

Työtehtävän edellyttämä osaaminen on merkittävää työhyvinvoinnin takaamiseksi. Osaamisvajeiden tunnistaminen ja olemassa olevan osaamisen saaminen ”yhteiseen käyttöön” kollektiivisen osaamispääoman vahvistamiseksi osoittautuivat tämän tutkimuksen perusteella keskeisiksi haasteiksi tulevaisuuden tuottavan ja kilpailukykyisen ammattikorkeakoulutuksen tarjoamiseksi.

Asiasanat: ammattikorkeakoulut, asiantuntijuus, henkinen pääoma, osaaminen, strategia, työhyvinvointi, täydennyskoulutus, verkostoituminen.